LANKATEKNIIKOIDEN DIDAKTINEN TEHTÄVÄ

Perusopetuksen 3. -6. luokalle suunniteltu opetuskokonaisuus

Lankatekniikat
Virkkaus 3.lk

Aloitussilmukka, ketjusilmukka ja kiinteä silmukka ( piilosilmukka )

Annaliisa Lamppu, Sari Suvanto-Mäkilä ja Jarmo Lintamo

¢ Yksi opetuskerta on aina kaksoistunti. 5 x 2 h= 10h. Aikataulutus on viitteellinen riippuen oppilasryhmästä ja tuntikehyksestä.

¢ 1. opetuskerta

§  Materiaalit ja työvälineet

§  Materiaalitietoutta ( puuvilla ja polyesteri )

§  Aloitussilmukan ja ketjusilmukan kertaus

§  Pieni työ ketjusilmukoista ( hyppynaru liikuntatunnille tai välitunnille, voi olla myös parityö )

 

¢ 2. opetuskerta

•      Kiinteän silmukan opettaminen ( demo ja harjoitus )

•      (Piilosilmukka)

•      Nelikenttämalli

•       Oman tulevan työn suunnittelu. Annetaan ohjeistus.

 

¢ 3.opetuskerta

•      Oman työn suunnittelua, aloittaminen ja työskentelyä

•      Esimerkkityöohjeita

•      Virkkausmerkkien harjoittelua pelin avulla.

 

 

¢ 4.opetuskerta

•      Työskentelyä ja opettajan demot kovettamisesta kylläisellä sokeriliuoksella sekä demot pallopussin erilaisista nyörivaihtoehdoista.

 

¢ 5. opetuskerta

•      Työskentelyä

•      Kulhon kovettaminen, nyörin valmistaminen

•      Näyttelyn rakentaminen

•      Leikkimielinen loppukoe

•      Itsearviointi

1.Opetuskerta
Materiaalit  ja välineet   

     Virkkuukoukkuleikissä on tarkoitus luokitella tarvikkeita värin, materiaalin, koon yms. mukaan. Tarkoituksena olisi löytää oikeankokoinen koukku ja lanka yhteen. Lisäksi voi pohtia oman käsialan merkitystä. Tiukassa käsialassa pitäisi olla suurempi koukku kuin mitä lankasuositus ja löysässä taas pienempi.

Virkkuukoukun osat , silmukan osat ja lankavyöte

Virkkuukoukun osat

http://teeitse.punomo.fi/home/rkosken/virkkaus.pdf 

 

 

 

 

Silmukan osat

 

 

http://www.helsinki.fi/~rkosken/virkkaus.pdf

 

 

 Lankavyöte

Lankakerän tai vyyhdin ympärillä on vyöte, jossa on tärkeitä tietoja langasta:

– langan nimi,

– valmistaja ja valmistusmaa,

– kerän tai vyyhdin paino,

- raaka-aine,

– värinkesto-ominaisuudet,

– mahdollisesti puhtaan uuden villan merkki,

– sekoitelangoissa eri kuitujen prosenttiosuudet,

– hoito-ohje symbolein,

– neuletiheys ja tarvittavien puikkojen tai koukun paksuus,

– värin numero ja värjäyserän numero,

– langan pituus vyyhdissä tai kerässä tai langan numero,

– joissakin myös arvioitu menekki keskikulutuksen mukaan ja

– viimeistelyä ilmaisevia merkintöjä, kuten koinsuojakäsittely ja konepesunkestävyys.

http://www.helsinki.fi/~rkosken/virkkaus.pdf

 

 Materiaalitietous: luonnonkuitu ja keinokuitu

 

 

 http://fi.wikipedia.org/wiki/Puuvilla

 

 

 

Puuvilla  CO

•      pehmeä kuitu, jota saadaan pensaina kasvavan pensaina kasvavan puuvillakasvin siemenhahtuvista.



http://www.uusiomuovi.fi/fin/muovi_kiertaa/yritysesimerkkeja/pramia_plastic

¢ Polyesteri PES

•      Polyesteri on kemiallisesti öljystä valmistettu keinokuitu.

•      Kierrätetty polyesteri valmistetaan PET-pulloista ja tekstiiliteollisuuden jätteistä.

 

 Aloitussilmukan ja ketjusilmukan kertaus

·        Aloitussilmukka

      Kaikki virkkaustyöt aloitetaan aloitussilmukalla. Aloitussilmukka on vetosolmu, jonka voit tehdä monella eri tavalla.

http://www.kallamedia.com/virkkaus/aloitus.html

http://www.kallamedia.com/virkkaus/aloitus2o.html

 

 

·     Työote (Käsityön taito, Ideoita tekstiilityön, teknisen työn ja askartelun tekniikoihin -kirjasta)



Oikeakätinen työote

Vasenkätinen työote

 

·        Ketjusilmukka

  

Lähes kaikki virkkaustyöt aloitetaan ketjusilmukoilla. Niitä käytetään myös kääntymissilmukkoina kerroksen alussa. Lisäksi niitä voidaan käyttää virkkausmalleissa vaikkapa kaarien virkkauksessa yhdessä muiden silmukoiden kanssa. Jos virkkaat ohjeen mukaan, siinä kerrotaan kuinka monta ketjusilmukkaa aloitusketjuun virkataan.

 

Ketjusilmukan lyhenne ohjeissa on kjs ja virkkausmerkki  

Harjoitus:

Tee aloitussilmukka. Kierrä lanka koululle. Vedä lanka silmukan läpi.

http://www.kallamedia.com/virkkaus/ketjuo.html

 

 

 

Ketjusilmukka on valmis, jatka samalla tavalla.                    

 

 Hyppynaru ketjusilmukoilla

•      Materiaalit: trikookudetta tai revittyä puuvillaräsyä ja helmiä

•      Tehdään aloitussilmukka. Jätetään alkuun riittävästi tilaa helmille.

•      Virkataan sopivan mittainen ketju ketjusilmukoita, voit kokeilla oikeaa pituutta.

•      Pujotetaan esim. isot helmet molempiin päihin ja tehdään kuteen päihin riittävän isot solmut.

2. opetuskerta

Kiinteän silmukan opettaminen ( demo ja harjoitus )

Kiinteä silmukka on hyvin yleinen virkkausmalleissa. Se on tiivis silmukka, josta virkattu pinta on kiinteää.

§  Kiinteän silmukan lyhenne ohjeissa on ks ja virkkausmerkki 

§  Harjoittelu on helpointa aloittaa kankaan tai muun materiaalin reunaan tehtyihin reikiin. Rei’itystä voidaan kokeilla esim. softikseen, muovimattopaloihin tai paksuihin huopalevyihin.

§  Tavallisella paperirei’ittimellä saadaan tehtyä reiät merkittyihin kohtiin, kun käännetään rei’itin nurin päin ja irrotetaan muovinen pohja.

 

        

•      Aloitetaan virkkaaminen työntämällä koukku reiästä, koukkaamalla kerästä tuleva lanka aloitussilmukaksi ja vetämällä lanka silmukasta läpi. Pistetään koukku seuraavasta reiästä ja vedetään lanka reiän läpi uudeksi silmukaksi. Koukulla on nyt kaksi silmukkaa. Otetaan taas lanka koukulle ja vedetään läpi molemmista silmukoista. Tätä toistetaan.

Oikeakätinen virkkausote

Vasenkätinen virkkausote

 

•      Kun on tehty viimeinen silmukka käännetään työ ja tehdään yksi ketjusilmukka, millä noustaan seuraavalle kerrokselle. Ketjusilmukka on uuden kerroksen ensimmäinen silmukka. Jatka kiinteitä silmukoita jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan.

Tee harjoitusta ainakin 5 cm. Päättele työ vetämällä koukulla oleva silmukka pitkäksi. Katkaise lanka lenkin pohjukasta ja vedä kerästä lanka pois.

 

(Piilosilmukka)

1. Virkkaa ketjusilmukoita. (ks ketjusilmukan ohje).

http://www.kallamedia.com/virkkaus/piilo2o.html

 

2. Pistä koukku ketjun ensimmäiseen silmukkaan. Kierrä lanka koukulle.

3. Vedä lanka kerralla molempien koukulla olevien silmukoiden läpi.

Nelikenttämalli

	tavoitteet	tavoiteet
arviointi	tiedot ja taidot virkkausilmukat ·         aloitussilmukka ·         ketjusilmukka ·         kiinteä silmukka materiaalitietous ·         puuvilla ·         polyesteri	suunnittelun taidot tuotteen käyttötarkoitus ja tuotteen ilme ja olemassa olevan suunnitelman hyödyntäminen	arviointi
arviointi	työskentelyn taidot opittujen taitojen soveltamista omaan työhön sekä tarkkuus ja huolellisuus	kasvamisen taidot kärsivällisyys tekemiseen rauhoittuminen kestävän kehityksen tukeminen	arviointi
	tavoitteet	tavoitteet

Oman työn suunnittelu:

Tee työohje suunnitelmasi pohjalta opettajan kanssa yhdessä.

¢ Suunnittele pallopussi tai karkkipäivän karkkikulho.

¢ Työ toteutetaan ketjusilmukoilla ja kiinteillä silmukoilla.

 

¢ Huomioi suunnittelussasi:

•      pallopussi; koko, väri ja reikien suuruus

•      Osittain virkattu kulho; pohjamateriaalin muoto ja koko, pohjamateriaalin päällystys, väri, korkeus

•      Kokonaan virkattu kulho; koko, muoto, väri, korkeus

3. opetuskerta

Virkkausmerkit

 

 sk = silmukkaketju

 

 * * ohje toistuu sellaisena kuin se on tähtien välissä.

 

  kjs = ketjusilmukka

 

kkjs = kiinteä ketjusilmukka eli piilosilmukka

 

 

 

             ks = kiinteä silmukka

 

 

 

 

 

 

Esimerkkiohjeet:

Virkattu verkkopussi / pallopussi

Novitan Onni lanka

1. Tee aloitussilmukka. Virkkaa 5 ketjusilmukkaa. Sulje ne renkaaksi piilosilmukalla.

 

2. Virkkaa kerroksen alkuun yksi ketjusilmukka. Virkkaa ympyrään 10 kiinteää silmukkaa. Sulje kerros piilosilmukalla.

 

3. Virkkaa kerroksen alkuun yksi ketjusilmukka. Virkkaa kaksi kiinteää silmukkaa kuhunkin edellisen kerroksen silmukkaan. Sulje kerros piilosilmukalla.

 

4. Aloita taas uusi kerros virkkaamalla yksi ketjusilmukka. Virkkaa joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa ja joka toiseen yksi kiinteä silmukka. Sulje kerros piilosilmukalla.

 

5. Virkkaa yksi ketjusilmukka seuraavan kerroksen alkuun. Virkkaa joka kolmanteen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa ja muihin yksi kiinteä silmukka. Sulje piilosilmukalla.

 

6. Virkkaa 5 ketjusilmukkaa ja kiinnitä joka kolmanteen edellisen kerroksen silmukkaan kiinteällä silmukalla. Kerroksen lopussa virkkaa noin kolmella piilosilmukalla lenkin keskikohtaan.

 

7. Virkkaa 6 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

 

8. Virkkaa 7 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta.  Kerroksen lopussa virkkaa piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

 

9.  Virkkaa 9 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

 

10.  Virkkaa 10 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

 

11. Virkkaa 12 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

 

12.  Virkkaa 13 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

 

13.  Virkkaa 14 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

 

14. Virkkaa 16 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

 

15. Virkkaa 16 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

 

16. Virkkaa 17 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

 

17.  Virkkaa 18 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

 

18.  Virkkaa 18 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

 

19.  Virkkaa 17 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

 

20.  Virkkaa 16 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

 

21.  Virkkaa 14 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

 

22.  Virkkaa 12 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ketju kiinteällä silmukalla keskelle edellisen  kerroksen kaarta. Kerroksen lopussa virkkaa  piilosilmukoilla lenkin keskikohtaan.

 

23.Virkkaa viimeisin kaariin kiinteitä silmukoita ja vahvistat näin samalla reunan.

 

24. Pyöritä nyöri parisi kanssa ja solmi päähän solmut. Pujota viimeisten kaarien kautta.

 

Virkattu verkkopussi / jalkapallopussi

Veera pellavalanka

Työohje

Aloitus. Virkkaa 10 ketjusilmukkaa ja yhdistä ne piilosilmukalla renkaaksi.

 

 1. kerros. Virkkaa jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa eli 20 kappaletta.

 

 2. kerros. Virkkaa yksi kiinteä silmukka joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan ja kaksi kiinteää silmukka joka toiseen.

 

3. kerros. Virkkaa 7 ketjusilmukkaa ja kiinnitä joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan kiinteällä silmukalla. Kerroksen lopussa virkkaa 2-3:lla piilosilmukkalla / kiinteällä silmukalla lenkin keskikohtaan

 

2. kerros ->  noin 15. kerrokseen. Toista edellinen.

 

16. kerros. Tee l

Lopuksi palmikoin kahdella värillä nyörin pussin suuhun.

enkkiin 6 ketjusilmukkaa.

 

17. kerros. ja 18. kerros. Tee lenkkiin 5 ketjusilmukkaa.

Kokonaan virkattu kulho  Kaisla-langasta (kuvassa punainen kulho)

 

1.     Tee aloitussilmukka. Virkkaa 4 kjs ja yhdistä piilosilmukalla (ps) ympyräksi.

2.     Aloita seuraava krs 1 kjs:lla ja tee vielä 9 ks ketjusilmukkakaareen. Yhdistä piilosilmukalla.

3.     *Tee 5 kjs, hyppää yhden ks:n yli tee ks* Toista samaa krs loppuun ja yhdistä viimeiset 5 kjs ps:lla kerroksen loppuun.

4.     Siirry piilosilmukoilla edellisen kerroksen ketjusilmukkakaaren keskelle. *Tee 7 kjs ja 1 ks ketjusilmukkakaareen.* Toista, kunnes kerroksen lopussa 7 kjs, 1 ps kerroksen loppuun.

5.     Tee 2 ps, 5 kjs, 1 ks ketjusilmukkakaareen, 5 kjs ja ks samaan ketjusilmukkakaareen,* 5 kjs ja ks seuraavaan ketjusilmukkakaareen,5 kjs ja 1 ks samaan kjs-kaareen* toista kunnes kiinnitä kerros ps:lla.

6.    Nyt voit unohtaa kerrosten laskemisen. Tee 5 kjs ja kiinnitä se aina ks seuraavaan kjs-kaareen. Tee näin, kunnes työ on halutun korkuinen. =PIENI KULHO

7.     Saat suuremman kulhon, jos 5. kohdan jälkeen teet uudelleen kohdan 4 ja 5 ja jatkat sitten kohdasta 6.

8.   Lopettaessasi tee muutama piilosilmukka ja päättele langanpäät joko virkkuukoukulla tai neulalla pujottamalla lanka n. 5 cm huomaamattomasti työhön.

 

Osittain virkattu kulho Kaisla-langasta

1.     Rei'itä haluamasi mallinen päällystetty pahvi. Merkitse reunaan reiän paikat 1 cm päähän toisistaan, ota rei'ittimestä pohja pois, jotta näet merkkikohdan.

2.     Virkkaa jokaiseen reikään 2 kiinteää silmukkaa.

3.     Jatka kiinteillä silmukoilla virkkaamista kunnes työsi on

      halutun korkuinen.

4. Päättele langan päät neulalla tai virkkuukoukulla.

 

 

 

4. opetuskerta

Kulhon kovettaminen

Virkatun kulhon voi kovettaa kylläisellä sokeriliuoksella. Kuumaan veteen liotetaan hienoa sokeria kunnes liuos on kylläinen eli veteen ei liukene enää sokeria.

 

 

 

 

 

 

Sopivan kokoinen astia suojataan tuorekelmulla, jotta kulho irtoaa kuivuttuaan.

 

 

 

Kovetettava kulho kastetaan liuoksessa/ kulho kastellaan siveltimen avulla ja jätetään astian päälle kuivumaan.

 

 

 

 

 

Erilaisia nyörivaihtoehtoja

 

 

 

 

 

      Käsityön taito Ideoita tekstiilityön, teknisen työn ja askartelun tekniikoihin -kirjasta.

 

 

Letti on punomalla kolmesta tai useammasta säikeestä valmistettu köysimäinen punos.

Kierretty nyöri

5. opetuskerta

Leikkimielinen loppukoe

1. yhdistä merkki ja selitys:

 

 

 

silmukka                                                   

ketjusilmukka                          s

kerros                                                          krs

kiinteä silmukka

 piilosilmukka                              lk

           langankierto                                   

2. Nimeä virkkuukoulun osat

3. Nimeä silmukan osat kuvaan

 

 

Itsearviointi

 

Suunnittelu

Keksin helposti erilaisia suunnitelmia

Suunnitelmani onnistui hyvin

Toteutin työni suunnitelman mukaan

 

 

Työskentely

Keskityin työskentelyyn

 

Tein huolellisesti työni

 

 

 

Käyttäytyminen 

 

 

Eriyttäminen

 

Jos on tarvetta vielä eriyttää ylöspäin, niin kulhon ja pussinkin reunaan voi tehdä nirkkoreunan.

Pallopussin nyörin voi tehdä vaativampana, esim. monella langalla tai solmeiluna tai vaativampana letityksenä esim. 5- tai 7 –säikeinen letitys

Värinvaihdot ovat myös eriyttämistä ylöspäin.

 

 

     Nirkkoreuna

 

 

 

Pohdintaa

Käytimme alkuun google Drivea työn tekemiseen, mutta totesimme sen hankalaksi. On pakko olla läsnä, jotta työ etenee.

Aluksi tutustuimme sekä valtakunnalliseen että Rauman normaalikoulun opetussuunnitelmaan. Koska meillä oli omassa ryhmässämme 2 / 3 aloittelevia virkkaajia, valitsimme kolmannen luokan virkkauksen eli virkkauksen aloituksen. Yleensä alkuopetuksessa on käyty ketjusilmukka läpi virkkuukoukulla, joten päädyimme kertaamaan aloitussilmukan, ketjusilmukan ja opettamaan kiinteän silmukan. Kiinteä silmukka opetetaan ottamaan kummatkin reunat mukaan. Näin saadaan paras lopputulos.

Halusimme rajata teemaa, jotta oppilaiden suunnittelu olisi helpompaa. Päädyimme kahteen eri säilyttimeen, joista voi lähteä omaan ideaan eli pallopussi ja karkkikulho. ( Kulho muotoutui karkkikulhoksi, koska  teimme työtämme Karkkilassa.) Näistä niin tytöt kuin pojatkin inspiroituvat.

Päädyimme tekemään mahdollisimman havainnollisen opetusmateriaalin. Kuvien suuri koko tuo näkyvyyttä luokkatilanteessa. Materiaalissa on osa opettajalle, mutta kaiken voi näyttää myös oppilaille.

Opetustavoissa käytämme opettajan mallia, Viivin virkkausnetin kuvia ja videoita. Dokumenttikameralla on hyvä näyttää myös työvaiheita.

Työ on aihealueena hyvin helposti eriytettävissä. Voi tehdä pienen tai ison, helpomman tai vaikeamman version ja viimeistelyssä voi tehdä vielä ekstraa esim. nirkkoreunan.

Suunnittelussa tulee mukaan hyvin  kuvataide ja jos tekee pallopussin, sitä voi käyttää esim. välituntiliikuntavälineiden kuljettamiseen. Myös kemia integroituu mukaan kulhon kovettamisessa.

Oppilas voi omaehtoisesti myös hakea tietoa aihealueesta vapaa-ajallaan, jolloin harjoitellaan myös tiedonetsimistä.

Haasteena opettajalle ovt vasenkätiset oppilaat. Olemme ottaneet heidät huomioon opetusmateriaalissa. Jos opettaja ei kykene näyttämään vasenkätiselle oppilaalle mallia, oppilaan voi ohjata katsomaan opetusvideota esim. Punomon sivuilta. Myös peiliä voi hyödyntää, sillä vasenkätinen virkkaus on peilikuva oikeakätisestä virkkauksesta.

Virkkausmerkkien harjoitteluun tehdyn pelin voisi tehdä myös kosketustaululle, mutta tässä vaiheessa kukaan meistä ei ennättänyt sitä vielä tekemään.

Lähteet

Aalto, A. & Kankaanranta A. 2004. 3.-4. luokkien tekstiilityö. Porvoo: WSOY, 143

Halme, H., Vuorio, K., Bask, L., Wennevirta, H. 1978. Iloa tekstiilityöhön 3-4. Keuruu:Otava, 77-86.

Halme, H., Vuorio, K., Bask, L., Wennevirta, H. 1984. Iloa tekstiilityöhön 3-6. Keuruu: Otava, 164-180.

Huovila, R., Hintsa, T., Säilä, J. 2009. Kirja käsityöstä. Luokkien 3-6 käsityönopetus. Taito & Into. WSOYpro

Karhu, P., Malmström, M., Mannila, T. 1996. Hyvä sauma. Tekstiilityön käsikirja. Keuruu:Otava, 50-60.

Karhu, P., Malmström, M., Mannila, T. 2002. Hyvä sauma. Tekstiilityön käsikirja. Opettajan aineisto. Jatko-osa. Keuruu:Otava, 39-40.

Palomäki, E. & Viita, M. 2002. Hyvä sauma. Tekstiilityön käsikirja. Opettajan aineisto. Perusosa. Keuruu:Otava, 26-36.

Viivin virkkausnetti    http://www.kallamedia.com/virkkaus/

Punomo   http://teeitse.punomo.fi/home/rkosken/virkkaus.pdf

Luentomuistiinpanot KäPoP 2.0 Lankatekniikat Satu Grönman OKL / Rauma kevät 2014

 

 

 

 

 

 

 

Käpop2 KSP2 tekninen työ

Vapaavalintainen elektroniikkaprojekti: työ, jossa integroituna elektroniikkaa

Ajastinkello

Vapaavalintaiseksi elektroniikkatyöksi valitsin tarjolla olevista Kouluelektroniikan valmispaketeista ajastinkellon, koska ajattelin sillä olevan koulussa tarvetta oppilaiden tehtävien ajastuksessa aina silloin tällöin.  Elektroniikkaosuuden valmistin lähiopetusjakson aikana melko joutuisasti. Resistoreja ajastinkellossa oli useammanlaisia ja niitä ja niiden paikkoja jouduin tarkastelemaan värittelemällä piirilevykaavioon erilaiset resistorit eri väreillä. Tämä helpotti paljon omaa komponenttien hahmottamistani, kun oma näkö ja värisävyjen erottelukyky on jo heikentynyt ikänäön myötä.

Piirilevyn reikiä  poratessani tuli esiin ongelman, jota en aluksi osannut ottaa huomioon. Vaikka porasin ohjeiden mukaisilla poranterillä, niin mikropiirin jalkojen reikien kohdalta  lähti metallijuotos lähes kokonaan pois. Suurimmaksi osaksi se ei haitannut kytkentää, mutta sain tehdä kovasti työtä, että sain tähän ongelmakohtaan kiinnitettyä mikropiirin jalat juottamalla.

Koska elektroniikkatyö on reissannut Rauman ja Sipoon välillä ja lisäksi kodin ja työpaikan välillä, niin pieniä vauriota jouduin korjailemaan eli johtimien juotoskohta murtui pari kertaa ennen kuin sain sen kotelon sisään turvaan. Olisi pitänyt osata kuljettaa työtä varovaisemmin ja tehdä sille oma kuljetuslaatikko.

Ajastinkellon koteloinnin sain tehtyä helposti, koska tein sen tekstiilityötekniikalla suurimmaksi osaksi. Ainoastaan tukirakenteen tein vanerista. Halusin saada ajastimen pyramidin muotoiseen koteloon ja muistissani oli jossakin näkemäni naisten iltalaukku, jonka tekotapaa sovelsin koteloinnissani.

Kotelon kankaan valmistin vanhasta paksusta puuvillakankaasta maalaamalla sen ensin kankaanpainovärillä valkoiseksi. Värin kuivuttua painoin numeroleimasimilla kankaaseen vielä numeroita, koska kyse oli ajastimesta.

Tässä kuva kankaan maalaamisesta alkuvaiheessa. Kankaan alkuperäiset kuviot tulevat vielä esiin ja peittyivät vasta toisen kankaan maalaamiskerran jälkeen.

Kankaan sivut ommellaan yhteen ja sauma avataan. Sitten kankaan muodostaessa lieriön, sen molempiin aukioleviin päihin ommellaan vetoketju siten, että kankaasta muodostuu pyramidirakenne.

Kangas ei näytä pyramidilta ilman tukirakennetta. Alla olevassa kuvassa kokeiluversio kankaasta  ja tukirakennehahmotelmia vanerista.

Yllä olevassa kuvassa koteloinnin pintamateriaali on jo valmistettu lopullisesta kankaasta, mutta elektroniikkaosuus laittamatta sisälle. Tässä kohtaa tuli esille tekemäni pienen pieni mitta- tai säätövirhe. En tiedä kummasta oli kyse, mutta kotelo oli puolisen senttimetriä liian pieni sisälle tulevalle tukirakenteelle ja elektroniikkatyölle. Todennäköisin virhe sattui ompeluvaiheessa, jolloin ompelukoneen neulan asento oli päässyt eri kohtaan, missä se oli tehdessäni prototyyppiä kotelosta. Näin ollen saumanvaroihin meni karvan enemmän kangasta kuin oli tarkoitus ja näin ollen myös työstä tuli karvan verran liian pieni. Jouduin pienentämään tukirakennetta, jotta sain ajastimen kotelon sisään ja työ kärsi jonkin verran tästä virheestäni, koska pintamateriaali ei istunut enää hyvin tukirakenteen päällä.  Aikaa ei tietystikään ollut rakentaa uutta koteloa juuri silloin ja se on vieläkin tekemättä. Ehkä tässä joutuu oikeasti opettelemaan omien sellaisten virheiden sietämistä, mitkä olisi osannut tehdä oikeinkin.

 

Ajastinkello valmiina. Kangaspäällisen saa irrotettua ja pestyä tarvittaessa. Pariston vaihto onnistuu vetoketjun avauksella. (Paristo on eristetty kankaalla metalliosista, jotta ei synny oikosulkua.) Lisäksi jos kangas alkaa kyllästyttää, se on helppo ja nopea vaihtaa uudenlaiseksi.

KSP3 TEKSTIILITYÖN SISÄLLÖT: OMPELUN KURSSITYÖ

"Lahja minulta Sinulle"

Työpaikallani on tapana muistaa vauvan saaneita työkavereita itse tehdyllä käsityöllä. Parina viime vuonna vauvoja on syntynyt tavallista runsaammin: olemme valmistaneet yhden virkatun mekon myssyineen sekä kolme froteista kylpypyyhettä ankkoineen. Periaatteenamme on ollut valmistaa tuotteet mahdollisimman pitkälle jo olemassa olevista käsityöluokan tarvikkeista. Uusimman vauvan lahja alkoi hahmottua päässäni saatuani ompelun kurssityöaiheen "Lahja minulta Sinulle". Halusin käyttää juuri ompelun luennoilla uudelleen mieleeni palautuneita tekniikoita hyödyksi samalla kuin käyttää hyödyksi koulun tilkkulaatikkoa. Päätin siis ideoida vauvalle pienen tilkkupeiton lattialeikkejä varten.

Lahjan saaja on siis suunnittelun alussa vielä turvallisesti äidin masussa, emmekä tiedä hänen sukupuoltaan. Joten värimaailmavaihtoehtoina olivat joko sekä tytöille että pojille sopivat värit tai sitten rohkeasti lähteä tekemään vaaleansinistä ja vaaleanpunaista samaan työhön.

Tongittuani tilkkulaatikkoa, löysin kankaan palasen, missä oli sekä vaaleanpunaista että vaaleansinistä. Tosin kukkakuosi vähän arvelutti tuntematta vauvan toista vanhempaa. Koska tilkkulaatikon valikoima vauvan peitoksi ei ollut kovin kaksinen ja  en halunnut tehdä aivan mistä tahansa materiaalista, vaan halusin myös itse olla tyytyväinen tuotokseen, niin valitsin tämän alla olevan kankaan suunnittelun lähtökohdaksi.

 

Suunnitellessani vauvan tilkkupeittoa minä en joutunut pohtimaan sellaisia asioita kuin mistä vauva pitää, mitä hän harrastaa tai mitä hän arvostaa. Nämä asiat sain ratkaista aivan itse. Halusin saada kauniin, kestävän ja turvallisen leikkipeiton työkaverini vauvalle. Valkoinen kangas täydentämässä yllä olevaa sinipunaista kangasta tosin saattaa tulla rasittamaan vauvan äitiä ylimääräisellä pyykinpesulla, mutta pienten vaivojen kanssa on pyykkäämistä muutenkin, joten samalla kone pesee tilkkupeitonkin.

Tilkkupeiton materiaaliksi valitsin puuvillan käytännön syistä. Ensinnäkin puuvillan ompelu on melko helppoa, siitä valmistetut tuotteet ovat helppo pestä ja myöskin oppilastöissä tätä työtä pystyy hyödyntämään suoraan. Puuvillakangas on myös mukavan tuntuinen pienelle vauvalle, eikä kangas kulu tai nuhraannu helposti useissakaan pesukerroissa.

Löydettyäni tilkkulaatikosta sopivaksi katsomani kankaan, selailin kirjaa "Tilkkupeitteitä perheen pienemmille". Olin tehnyt Joensuussa opiskeluaikanani viimeksi tilkkupeitteen, joten tekniikan tuntemukseni kaipasi melkoisesti päivitystä. Koska itse opiskelin tilkkutöitä, niin samalla päädyimme tekemään kuudennen luokan käsityön yhteisprojektina myöskin tilkkutöitä. Oppilaamme tekivät teknisessä käsityössä puisen jakkaran, johon tekstiiliosuus oli verhoilukankaan suunnittelu ja teko tilkkutyötekniikalla.

Koska ohjasin samaan aikaan oppilaiden tilkkutöitä, kun suunnittelin ja valmistin omaa ompelun kurssityötäni, valitsin mahdollisimman yksinkertaiset blokkimallit jotta saatoin käyttää oman työni opiskelu hyväksen oppilaiden ohjauksessa. Suunnitteluani ohjasi myös valitsemani kankaan kuviointi; halusin saada hyödynnettyä kankaan siniset ja punaiset kukat mahdollisimman kokonaisina, sillä ajatukseni oli saada kukista muodostumaan yksi keskeisin tilkkutyöni elementti.  Ajatukseni oli hyödyntää kukkia  vanun yhdistämisessä kankaaseen tikkaamalla kukkakuvioiden kohdalta vanu kiinni kankaaseen.

Koska sinipunaista kangasta oli todella niukasti, niin jouduin kovasti pohtimaan, miten saan sen riittämään ja mitä yhdistäisin kukkakuvioihin. Lumipalloblokki viehätti minua jostain syytä ja niinpä päädyin käyttämään sitä neliruutuisen blokin kanssa. Leikattuani lumipalloblokkeihin kukat keskelle, pohjakangasta jäi melko runsaasti käytettäväksi neliruutublokkeihin.  

Lumipalloblokin tekninen piirustus

 

 

Kukkakankaasta on leikattu 10 cm x 10 cm neliö. Kukkakankaisen neliön jokaiseen kulmaan laitetaan 5 cm x 5cm neliö siten, että ommel tulee pienen neliön lävistäjää pitkin kuten yllä olevassa kuvassa. Leikkaa kulmat 0,75 cm saumasta, avaa kulmat ja silitä saumavarat valkoiseen kankaaseen päin.

 

 

Lumipallobloki kankaasta.

Tilkkupeitossa 9 lumipalloblokkia.

  

Kuvassa neliruutuisen  blokin tekninen piirustus

 

Neliruutuiseen blokkiin leikataan 6cm levyinen kaitale sekä sinipohjaisesta että valkoisesta kankaasta. Kankaiden toinen pitkä sivu ommellaan yhteen kankaiden oikeat puolet vastakkain 1 cm:n saumavaroin.  Tilkkutöissä huolittelua ei tarvitse tehdä, saumavarat silitetään yksiväriseen kaitaleeseen päin. Kaitalepareista leikataan poikkisuunnassa 10 cm leveitä suorakaitaleita. Kaksi leikattua suorakaitaletta laitetaan oikeat puolet vastakkain siten, että erilaiset kankaat tulevat päällekkäin ja ompele  1 cm saumavaroin neliruutuiseksi blokiksi.

 Neliruutuinen blokki kankaasta. Tilkkupeitossa

16 kappaletta 8 cm x 8 cm neliruutublokkia.

 

Tilkkutyöpeiton suunnittelu eteni siten, että tein lumipalloblokkeja, joissa oli kukka keskellä, niin monta kuin kankaan palasestani sain tehtyä ja suunnilleen saman verran neliruutuisia blokkeja. Sitten aloin järjestellä niitä kokonaisuudeksi hahmottaakseni ,  mitä niistä pystyisi saamaan aikaiseksi.

Kun sain blokit mieleiseeni  järjestykseen, aloin koota peittoa seuraavasti:

Visuaalinen ja tekninen piirustus tilkkutyöpeitosta. Piirroksessa 1 ruutu on 2cm. Työn valmismitta on noin 78 cm x 78 cm. Tässä tilkkutyössä on käytetty neliruutuista blokkia ja lumipalloblokkia. Blokki tarkoittaa yhtä mallikertaa.

 

Koska saatavillani oleva kangasmateriaali oli erittäin rajallinen, välillä tuli tunne, että en saavuta haluamaani tunnelmaa vauvan peittoon. Yhdessä vaiheessa peiton keskiosa näytti kovin levottomalta ja tavoittelemani  tunnelma oli kyllä seesteisen rauhallinen. Onnekseni kangasvarastossa oli pakallinen valkoista puuvillakangasta, mitä olin aikonut käyttää tilkkulaatikon sopivien kangaspalojen ehdyttyä. Niinpä tein peiton keskikohdan ympärille reunukset valkoisesta puuvillakankaasta rauhoittamaan ja erottamaan vähän isommista neliruutuisista blokeista koostuvaa peiton reunaosaa.

 



Koska tilkkutyöni on vauvan lattialla pidettävä leikkipeitto, halusin saada siitä pehmoisen. Leikkasin vähän tilkkutyötä suuremman vanun ja vuoriksi valkoista puuvillakangasta. Vuorikankaan leikkasin vanuakin suuremmaksi, sillä halusin käyttää vuorikangasta samalla viimeistelemään tilkkutyön reunat.

 
 Tilkkupeitto, vanu ja vuorikankaga päälekkäin.

Ennen peiton kerrosten yhdistämistä tikkauksella, harsin kerrokset yhteen aloittamalla työn keskeltä ja etenemällä reunoja kohden. Harsinta tehdään vaaka- ja pystysuoraan noin 10 cm:n välein niin, että peitteeseen muodostuu tasainen ristikko. Näin tehden kankaat pysyvät kohdakkain joko konetikkauksen tai käsin tehtävän tikkauksen aikana.

 

Tilkkupeitteet kantataan perinteisesti yhdellä tai useammalla kaitaleella. Tein viimeksi tilkkupeiton vuonna 1994 opiskellessani Joensuun yliopistossa. Silloin kanttasin tilkkupeiton vuorilla, joten halusin käyttää samaa tekniikka myös nykyisessä peitossa.

 Alla kuvattuna kanttaus. Ensin silitin 1 cm saumavaran. Seuraavaksi ompelin nurjalta nurkan kuvan mukaisesti tarkastettuani ensin sauman paikan mittaamalla oikean paikan kääntämällä tilkkupeiton ylimenevän vanun kaksinkerroin.

 

Ommeltuani kulman, käänsin sen oikein päin ja sovitin. Käytin tekemääni kulmaa apuna muiden kulmien mittaamisessa ja ompelussa. Neulasin vuorikanttauksen kohdalleen ja harsin ennen koneompelua.

 

 

Työssäni halusin korostaa kankaan kukkakuvioita, joten päädyin tikkaamaan käsin kerrokset yhteen kukkakuvioiden kohdalta. Käytin kirjontakehystä pingottaakseni kukan kohdan. Tilkkupeitteissä käytetään käsin tikatessa perinteisesti etupistoja, joilla myös minä tikkasin. Tikkutyökirjassa ohjeistetaan pistämään neula kohtisuoraan kangaskerrosten läpi saadakseen kauniin tikkauksen. Sain aikaiseksi vain oikealta puolelta kauniin tikkausjäljen, joten päädyin tekemään työn vuoripuolelle koristekirjontaa tikkausten kohdalle. Alla kuvat työn molemmista puolista.

"Lahja minulta Sinulle" eli pienelle prinsessalle tilkkupeitto lattialeikkeihin.

 

Arviointia tilkkupeitosta

Lähtökohtana minulla oli saada näyttävä lahja työkaverini vauvalle ilman kustannuksia. Kaikki tarvikkeet siis piti löytyä joko omasta varastosta tai koulun käsityökaapista. Kovinkaan paljon ei kummassakaan ollut vauvoille suunnattua materiaalia, joten suunnittelu oli melko visaista. Opiskelumme lähijaksolla oli tullut esille tilkkutyöt, joista innostuin kovasti. Aloitimme kutosten projektityönkin tilkkutekniikalla, joten siitä oli hyvä jatkaa oman työn suunnittelua. Olen erittäin tyytyväinen työni edullisuuteen ja kestävään kehitykseen käyttäessäni jo aiemmin jonkun hylkäämää kangasmateriaalia.

Ajankäytöllisesti olen saanut mitoitettua työn tekemisen määräajassa, tosin kirjallinen osuus viime tipassa. Toisaalta se on luontainen työskentelytapani kaikessa ja yleensä onnistun saamaan työni tehtyä ajoissa.

Sekä opetukseni että itseopiskeluni aikana olen oppinut paljon tilkkutöistä. Tekniikka on mieletön ja rajoja ei ole heti vastassa: ainoastaan mielikuvitus ja oma ompelutaito voivat vähän rajoittaa. Tähän auttaa saatavilla oleva runsas kirjallisuus, tosin  koskaan ei löydy juuri samanlaisia kankaita kuin mallissa on käytetty, joten pakostakin saa olla luova. Kirjallisuus toimi hyvin teknisen osaamisen parantamisessa ja antoi virikkeitä  omaan suunnitteluuni.

Huolellisuutta minun on syytä vielä entisestään lisätä, muutoin olen melko tyytyväinen tekniseen ompelusuoriutumiseeni. Työn ulkonäköön olen tyytyväinen: se on vauvalle hempeä ja sopiva pienelle prinsessalle. Käyttöominaisuudet pitäisivät olla hyvät, sillä puuvillakangas kestää lukuisia käyttökertoja vesipesuineen. Lisäksi olen tyytyväinen peiton kaksipuoleisuuteen; ilman kirjontapistoja työn alapuoli olisi ollut mitäänsanomattoman valkoinen, jossa vain muutamia tikkipistoja kiinnittämässä kerroksia toisiinsa.

DIDAKTINEN POHDINTA OMPELUN KURSSITYÖSTÄ

Olen teetättänyt samalla kun olen itse tehnyt ompelun kurssityötäni kuudesluokkalaisten käsityön yhteisprojektia koulumme kuudesluokkalaisille yhdessä teknisen käsityön opettajan kanssa. Projektimme on valmistaa puinen jakkara, missä on tilkkutyönä toteutettu verhoiltu päällinen pehmusteen kera.

Nelikenttämalli tekstiilityön osuudesta jakkaraan:

TAVOITTEET	TAVOITTEET
TIEDOT JA TAIDOT materiaalina puuvilla:ominaisuudet tekniikat: ompelukoneella ompelu työvälineet: ompelukoneen hyvä hallinta	SUUNNITTELUN TAIDOT visuaalinen suunnittelu: miltä tuote näyttää?   tekninen suunnittelu: tuotteen osat, työjärjestys
TYÖSKENTELYN TAIDOT itsenäinen työskentely työskentely oman suunnitelman mukaisesti	KASVAMISEN TAIDOT kestävä kehitys: tilkuista kangas vastuunotto oman työn valmistumisesta
TAVOITTEET	TAVOITTEET

 

Työskentelyn aloitimme suunnittelemalla omanäköisen kankaan puisen jakkaran verhoiluun. Aluksi näytin runsaasti kuvia tilkkutyötekniikoilla toteutetuista tekstiileistä, jotta kaikilla olisi käsitys siitä, mitä tilkkutyö on. Sitten jokainen suunnitteli useita eri malleja piirtämällä ja värittämällä noin 25cm x 42cm kokoista paperia. Valmiin työn mitat ovat juuri nämä ja tarkoituksena on lisätä tilkkutyöosuuden reunoilla verhoilukaitaleet. Tässä muutamia kuvia oppilaiden suunnittelusta:

 
 

Tämä puisen tilkkutyöllä verhoiltavan jakkaran tekeminen kutosten projektityönä on meillä oppilastyönä ensimmäistä kertaa, joten aikataulutus oli meillä vähän epävarmalla pohjalla. Teknisen työn opettaja yliarvioi oppilaiden tekniset taidot jakkaran osalta, joten projektimme ei ole saanut vielä yhtään täysin valmista jakkaraa. Aikaa meiltä on mennyt tähän mennessä projektiin 3,5 kuukautta. Työskentelyämme on vaikeuttanut myös se, että teknisen ryhmiä on ollut kaksi ja tekstiilityöryhmiä vain 1,5 eli toinen tekstiilityöryhmä on 5-6-luokkalaisista muodostettu ja on eri aikaan opetus kuin toisella kutosen teknisen ryhmällä. Tätä vaikeutta olemme kompensoineet minun tuntien siirroilla, mutta aina emme ole esimerkiksi minun opiskelujeni vuoksi niitä siirtämään. Ensi vuoden yhteisprojektista alustavasti puhuimme, että sama opettaja opettaisi sekä teknisen että tekstiilityön osuuden. Siis uusia haasteita.

Jakkaran päälliskankaan tekemisessä on ollut runsaasti mahdollisuuksia eriyttää. Tässä kuvia oppilaiden ratkaisuista:

Työn suunnittelua on mahdollista integroida kuvataiteeseen ja tekniseen työhön ja erityisesti matematiikkaan. Mittaaminen ja yksinkertaiset peruslaskutoimitukset ovat olleet korkeassa kurssissa työtä suunnitellessa ja tehdessä.

Olen projektin tässä vaiheessa huomannut, että taitoni tilkkutyön ohjaamisessa ovat olleet riittävät. Kaikilla 40:llä kutosluokkalaisella on verhoilukangas valmiina. Seuraavaksi on enää kankaiden kiinnittäminen jakkaran päälle riittävän kireälle, jotta saamme työmme näyttämään hienoilta. Olemme alustavasti jutelleet kutosluokkalaisten kanssa, että heillä olisi omat upeat jakkaransa kevätjuhlassa istuiminaan. Ainoa pulma näyttäisi olevan se, että jakkara on melko pieni ja he joutuisivat istumaan melko alhaalla...

Liitän valmiiden jakkaroiden kuvia vielä tänä keväänä tähän lopuksi.

 

 

 

 

KSP2 PUUTEKNOLOGIAN HARJOITUSTYÖ

"Tuparilahja"

Puuteknologian harjoitustyönä on suunnitella ja valmistaa liimalevystä esine, jonka voi viedä tupaantuliaislahjaksi uuteen kotiin. Ideointini lähti liikkeelle jostain syytä puisesta korista, johon mahtuisi maustepurkkeja. Piirtelin erilaisia laatikoita, jotka täsmentyivät kuuden maustemyllypurkin koriksi.

 

Yllä olevassa kuvassa näkyvissä maustekorin seinämät leikattuina kaavoiksi. Koska maustekori on melko pieni, vain 12 cm x 18 cm ulkomitoiltaan, höyläsin liimalevyn 28mm -> 10mm tasohöylällä. Halusin saada työhöni huomaamattomat liitokset, joten päädyin puutappiliitoksiin. Liimalevyn ollessa 10mm, en uskaltanut käyttää 6mm poratappeja. Olin muistavinani, että on olemassa myös 4 mm puutappeja, mutta ongelmaksi muodostui se, että niitä ei ollutkaan saavana tavallisissa puutavarakaupoissa. Internet- haun tuloksena  selvisi, että 4 mm poratappeja on saavana valmiina suutarintarviketukkukaupasta, joten ei siis tarvinnut alkaa tutustua poratappien itse valmistukseen. Ennen kuin sain ostettua 4 mm puutapit, minun piti olla yhteydessä suutarintarviketukkuun ja kertoa viestissäni tarvitsevani puutappeja ehdottomasti opiskelutehtävääni, koska en yksityisasiakkaana saanut niitä ostettua suoraan. Pitkän prosessin tuloksena sain postitse ostamani puutapit ja näin ollen pääsin jatkamaan työni tekemistä.

Tuparilahjan valmistamisessa tuli käyttää ainakin viittä puuntyöstökonetta. Yllä olevassa kuvassa on vannesahan käytöstä kuva. Sitä ennen olin ohentanut liimalaudan tasohöylällä.

Maustelaatikon osien sahaamiseksi määrämittaisiksi käytin sekä pyörösahaa että vannesahaa. Laatikon seinämien ylälaidan koristekuvioinnin sahasin alla olevan kuvan kuviosahalla.

Tähän kuviosahaan pystyy liittämään istukan, johon voi kiinnittää esimerkiksi erilaisia hiontapäitä. Suunnitelmani hioutui tämän puuntyöstölaitteen mukaiseksi, koska huomasin olevan miltei mahdotonta päästä koneellisesti hiomaan ahtaita kaarien välejä.

Yllä olevassa kuvassa kuviosahaan liitettävässä istukassa pieni hiontatyökalu, jolla hioin laatikon yläosien koristekuviot.

Tässä vaiheessa työtä on näkyvillä jo seinämiin poraamani koristereiät pylväsporakoneella. Päätyjen ylimmät reiät olin suunnitellut käytettäväksi kantokahvan kiinnitykseen. Kaikki muut poratut reiät laatikon seinämissä muodostavat "puupitsiä" eli koristekuvioita puuhun samalla  keventäen laatikon ulkonäköä.

Reikien poraamisessa oli maustelaatikon tekemisessä kaikista eniten haasteta. Olin kuvitellut osaavani porata pylväsporakoneella helposti paljon kauniita erikoisia reikiä. Toisin kuitenkin kävi. Tein laatikon kappaleet kaikki uusiksi, koska en ollut tyytyväinen poraamisjälkeen. Ennen kuin porasin uusiin kappaleisiin ensimmäistäkään reikää, ostin uudet poranterät, selvitin oikeat kierrosluvut jokaiseen käyttämääni poranterään ja varmistin, että porattavan kappaleen alla oli puuta. Ainoa, mitä en tehnyt, oli vastaporaus. Se ei tullut mieleeni ennen kuin juttelin kansalaisopiston puutyöporukan kanssa.

Kokosin maustelaatikon osat puutappiliitoksilla. Koska käytin 4mm poratappeja, minulla ei ollut merkintänastoja käytettävissäni liitosten tekemisessä. Onneksi mittaaminen onnistui melko hyvin ja sain liitokset melko kivuttomasti kohdalleen.

 

Tapituksen ja liimaamisen jälkeen hioin laatikon seinämiä kevyesti vielä nauhahiomakoneella.  Pintakäsittelyyn käytin  harmaata saunapaneeleihin tarkoitettua vesiohenteista petsiä, missä oli joukossa mehiläisvahaa. Petsasin laatikon kahteen kertaan, jotta sain tavoittelemani harmaan pinnan  aikaiseksi.  Yllä oleva kuva on valmis maustelaatikko.

Halusin yhdistää jotain tekstiilityötekniikkaa pienen osan työhöni. Niinpä kantokahva on seitsensäikeinen palmikko juuttinarusta. Palmikon päissä on hevosenhäntäsolmut kiinnittämässä kahvan laatikkoon.

Tämä tekemäni maustelaatikko kuudelle maustemyllylle on täysin sopiva harjoitustyöksi kuudesluokkaisille oppilaille ilman muutoksia. Lisäksi tässä työssä on omalle suunnittelulle paljon mahdollisuuksia. Myöskin eriyttäminen on helppoa: kuviot voi jättää pois, jos käsityön tekeminen on haasteellista tai esimerkiksi poraamalla tehtävien kuvioiden määrää voi lisätä tai poistaa tarvittaessa. Kantokahvakin antaa mahdollisuuden eriyttämiseen: kahvan voi tehdä itse tai siihen voi käyttää valmista materiaalia.

Oppilaiden työskentelyn motivoimiseksi keksisin jonkin teeman, jonka mukaan suunnittelu ohjautuisi. Uskoisin, että esimerkiksi limpparitölkkikori voisi olla hyvä tehtävänanto vastaavanlaiseen puutyöhön.

 

Oppilaat saisivat itse mitoittaa, kuinka monelle limpparitölkille kori on, miten liitokset tehdään, mitä koristeita korissa on, mikä pintakäsittely yms.

Työturvallisuus on erittäin tärkeää käsitöissä. Koska tänä keväänä olen itse etupäässä tehnyt teknisiä töitä, olen tutustunut turvallisuusasioihin perusteellisesti. Mielestäni Vesa Greis kirjassa Käsityön taito 2 Teknisen työn ideoita ja tekniikoita kiteyttää käsityön turvallisuusohjeet hyvin. Hän esittää seuraavan Kymmenen sormen kieltolain:

1. Ei ilman suojaimia

2. Ei ilman suojalaitteita

3. Ei löysin vaattein

4. Ei sormia lähelle terää

5. Ei kiireellä

6. Ei riskillä

7. Ei rutiinilla

8. Ei häirittynä

9. Ei väsyneenä

10. Ei yksin talossa

Näiden kymmenen kohdan lisäksi pitkät hiukset on hyvä kiinnittää ja kaikki roikkuvat korut yms. pitää ottaa pois työskentelyn ajaksi.

Samaisessa kirjassa on liitteenä kiinteästi asennettujen puuntyöstökoneiden laitekohtaiset turvaohjeet, jotka on kaikkien hyvä opiskella uudelleen juuri ennen koneiden käyttöä. Lisäksi oppilaille (niihin koneisiin, mitä he saavat käyttää), voisi laittaa turvallisuusohjeet jokaisen koneen läheisyyteen.

 

6. ITSEARVIOINTI KO. OPINTOJAKSOSTA JA OMASTA TOTEUTUKSESTA

KSPI -kurssityön suunnittelu alkoi loisteliaassa ympäristössä, paluumatkalla Rauman OKL:lle Kylmäpihlajan majakalta. Laivan keinuessa ryhmämme ideoi saamamme tehtävän annon pohjalta käsityötuoteperheen. Minä suunnittelin toteuttavani pellavaisen servietin elokuun viimeisen viikonlopun juhlaamme. Suunnittelu osuus oli  nopeaa, se oli valmiina aikatauluineen laivan saapuessa satamaa.

Päästyäni kontaktijaksolta kotiin, aloin selvittää materiaalien saantia ja työvälineitä. Tiesin, että meillä on töissä pöytäkangaspuut, mutta materiaalin paksuuden mukaan määräytyvä pirta kangaspuihin oli jostain saatava ostettua tai lainattua. Koska olen ennenkin kutonut, tiesin ensimmäisenä lähteä kyselemään materiaaleja ja mahdollisia puuttuvia työvälineitä käsityökeskuksesta. Järvenpään käsityökeskukselta sain tilattua kerrattua aivinapellavaa ja sain lainaksi sopivan tiheyksisen pirran, mutta vähän se tuli luhan leveydestä yli haittaamatta kuitenkaan itse työskentelyä. Pääsin aloittamaan kankaan rakentamisen pöytäkangaspuihin reilun kahden viikon päästä suunnittelun aloittamisesta, koska loimilangan tilaus kesti odottamaani kauemmin.

Varsinaisen serviettimallin suunnitteluun ja kokeilujen tekemiseen olisin halunnut käyttää enemmän aikaa. Päätyessämme yhteistuumin järjestämään elokuun viimeisen viikonlopun juhlamme mahdollisimman pikaisesti ja etenkin ennen, kuin syksyn sää huononisi juhlien järjestelyjen kannalta  liian kylmäksi, aikaa suunnitteluun ja kokeiluun oli melko niukasti. Kudonta-tekniikkana pöytäkangaspuilla antaa lukuisia mahdollisuuksia toteuttaa lautasliinakangas. Suunnittelun ja kokeilujen puolesta tein työni todella minimalistisella työmäärällä. Minulla tosin oli hyvin selkeä visio, mitä lautasliinakankaalta hain ja mielestäni sain toteutettua työssäni  piirtämäni luonnoksen juhlaservietistä. Pitsipoimintatekniikka ei olisi taipunut suunnitelmieni kaikkiin muotoihin. Lähinnä pitsipoimintojen määrää ja rytmitystä olisi voinut muunnella eri kokeilussa. Myös erivärisiä pellavalankoja olisi voinut yhdistää sekä pitsipoimintaan että palttinaan saaden näin lisämahdollisuuksia erilaisiin serviettimalleihin.

Maanantaista 16.9.2013 tiistai-iltaan 24.9.2014 rakensin kangasta 22h ja ensimmäisen servietin kutomiseen käytin aikaa 5,5h töiden jälkeen. Tunne oli kuin olisin asunut työpaikallani, mutta servietin viimeistelyn  (2h)ja servietin pidikkeen (1h) valmistuksen jälkeen sain lähetettyä sen 25.9.2013 Kristiinankaupunkiin muiden tuoteperheeseen kuuluvien jäsenten joukkoon juhliimme. Vesisateista huolimatta juhlat pidettiin upeissa maisemissa. Tässä kuva juhlakattauksesta: 

 



 

Servietti on kokonaisuutena mielestäni onnistunut. Pellavaservietti on luonnollinen osa juhlamme kattausta lautasen alusen ja kynttilälyhtyjen kanssa. Serviettiä ei aivan suoraan voi soveltaa koulukäsityöhön; materiaali on vaihdettava oppilaille helpommin käsiteltäväksi, esim. paksu villalanka. Käyttämäni kudonnan tekniikka, sidoksena palttina täydentäen poimimalla on mahdollista toteuttaa suoraan samalla tavalla kuin omassa työssäni.

Tuotteessani käyttämäni  kerrattu aivinapellavalanka on erittäin sopiva kudottuun lautasliinaan. Kerratun pellavan kiilto tulee hyvin esiin palttinaosuuksissa ja karjalaisen pitsipoiminnan kohdalla langat kiertyvät kauniisti poimittuihin kuvioihin. Valitsemallani tekniikalla sain haluamani pitsimäisyyden ja lautasliinalle tarpeellisen taipuisuuden aikaiseksi.

Palttinaosuuksissa servietissä huomaa selvää tiheysvirhettä. Uskoisin tämän olevan osittain pöytäkangaspuiden syytä, sillä kudottaessa minulla oli koko ajan sama loimen kireys, käytin pingotinta oikein eikä luhan lyönnissäkään ollut kovin suurta vaihtelua. Tästä johtuen en varmaankaan rakenna pöytäkangaspuihin aivinapellavasta lointa toista kertaa. Rohdinpellava on sen verran paksumpaa kuin aivina, että uskoisin siinä olevan vähemmän vaarana tiheysvirheiden näkyminen näin selkeästi kuin nyt tuli esille.

Prosessissa tuli vastaan asioita, joita en osannut huomioida etukäteen. Niisimisessä loppuivat sopivat niidet ja niitä en saanut ostettua käsityökeskuksesta lisää. Ongelman ratkaisin tekemällä itse sopivat niidet, jotta sain kaikki tarvitsemani loimilangat niisittyä. Tämä olisi kyllä pitänyt osata ennakoida, mutta työn ohessa työskenneltäessä melko ison käsityöprosessin parissa ei näköjään muista riittävästi ennakkoon ajatella mahdollisia ongelmakohtia.

Kudottaessa viriön kanssa oli myös ongelmia. Kaikki loimilangat eivät nousseet viriön mukana, kuten olisi pitänyt. Tähän oli yhtenä syynä kahdenlaiset niidet: kaupalliset nailonniidet ja itse tehdyt kalalankaniidet. Yllättäen itse tehdyt niidet toimivat paremmin kuin teolliset. Loimen lankamäärä (400 l) pöytäkangaspuille oli myös vähän liikaa; tästä syystä langat vähän takerteli myös.

Loimen kireys oli päässyt minun käsissäni vähän epätasoittumaan loimea tukille käärittäessä ja pohjukoita leikattaessa, mistä syystä viriö ei myöskään oikein halunnut nousta kaikkien lankojen kohdalla.  Korjasin loimen tasakireyttä tukille sijoitettavilla apulastoilla ja sain kudottua kohtuullisen siistit servietit.

Oman käsityöprosessin esittely bogissa oli mukavaa ajanvietettä, koska olin kuvannut kudonnan eri vaiheita blogia ajatellen  jo syksyllä. Dokumentoinnin aikana on tullut opittua monta uutta taitoa, joita yritän saada mukaan omaan opetukseeni mahdollisimman paljon. Teknisiä ongelmia on ollut, mutta laitteen vaihdoilla ja oman lapsen teknisen osaamisen hyödyntämisellä olen niistä selvinnyt melko helposti.

Ajankäytön kannalta opintojaksoa tarkasteltaessa voin todeta, että olen saanut jaksotettua työskentelyni syksyn yhtä todella tiivistä viikkoa huolimatta hyvin siten, että olen tehnyt kirjallisia töitä ja raportointeja työstä lomalla oloaikoina   ja näin ollen olen saanut keskittyä kuhunkin työhön hyvin.

Yhtenä pulmana  jaksossa oli projektiryhmien muodostuminen alkuvaiheessa. Kylmäpihlajan majakalla tapahtunut ryhmäjako olisi ollut hyvä tehdä siten, että ryhmäläisten kahteen ryhmään jako olisi huomioitu pienempiä projektiryhmiä tehdessä. Ryhmäni muodostui siten, että minä olin ainoana 2.ryhmästä, kun muut olivat 1.ryhmän jäseniä. Tästä johtuen ja lisäksi siitä, että asun ihan toisella puolella Suomea kuin muut ryhmäläiseni, en päässyt osallistumaan elokuun viimeisen päivän juhlaamme.  Olemme toki voineet kommunikoida sähköisin viestintävälinein koko projektin ajan ja tehtävä on saatu viimeistä esitystä 16.1.2014 vaille valmiiksi ajoissa.

5. OPETUSMATERIAALIT

 

Kudontatyön toteutukseen tarvittava opetusmateriaali:

Punomo.fi –verkkosivustolta (koulu maksaa lisenssin)

·         http://teeitse.punomo.fi/cat/kudonta/loimen_luominen/

·         http://teeitse.punomo.fi/home/kaipur/kudonta/toiminta.html

·         http://teeitse.punomo.fi/home/kaipur/kudonta/suunnittelu.html

·         kudontanäytteet

·         kudonnan ohjemonisteet

·         Haaveissani nyplään pitsiä- blogi

·         apuvälineet: dokumenttikamera, datatykki, interaktiivinen esitystaulu

·         harjoitusloimi (varsinaisen loimen alussa)

·         lista täydentyy tarvittaessa tehdessäni työn oppilaiden kanssa