6. ITSEARVIOINTI KO. OPINTOJAKSOSTA JA OMASTA TOTEUTUKSESTA

KSPI -kurssityön suunnittelu alkoi loisteliaassa ympäristössä, paluumatkalla Rauman OKL:lle Kylmäpihlajan majakalta. Laivan keinuessa ryhmämme ideoi saamamme tehtävän annon pohjalta käsityötuoteperheen. Minä suunnittelin toteuttavani pellavaisen servietin elokuun viimeisen viikonlopun juhlaamme. Suunnittelu osuus oli  nopeaa, se oli valmiina aikatauluineen laivan saapuessa satamaa.

Päästyäni kontaktijaksolta kotiin, aloin selvittää materiaalien saantia ja työvälineitä. Tiesin, että meillä on töissä pöytäkangaspuut, mutta materiaalin paksuuden mukaan määräytyvä pirta kangaspuihin oli jostain saatava ostettua tai lainattua. Koska olen ennenkin kutonut, tiesin ensimmäisenä lähteä kyselemään materiaaleja ja mahdollisia puuttuvia työvälineitä käsityökeskuksesta. Järvenpään käsityökeskukselta sain tilattua kerrattua aivinapellavaa ja sain lainaksi sopivan tiheyksisen pirran, mutta vähän se tuli luhan leveydestä yli haittaamatta kuitenkaan itse työskentelyä. Pääsin aloittamaan kankaan rakentamisen pöytäkangaspuihin reilun kahden viikon päästä suunnittelun aloittamisesta, koska loimilangan tilaus kesti odottamaani kauemmin.

Varsinaisen serviettimallin suunnitteluun ja kokeilujen tekemiseen olisin halunnut käyttää enemmän aikaa. Päätyessämme yhteistuumin järjestämään elokuun viimeisen viikonlopun juhlamme mahdollisimman pikaisesti ja etenkin ennen, kuin syksyn sää huononisi juhlien järjestelyjen kannalta  liian kylmäksi, aikaa suunnitteluun ja kokeiluun oli melko niukasti. Kudonta-tekniikkana pöytäkangaspuilla antaa lukuisia mahdollisuuksia toteuttaa lautasliinakangas. Suunnittelun ja kokeilujen puolesta tein työni todella minimalistisella työmäärällä. Minulla tosin oli hyvin selkeä visio, mitä lautasliinakankaalta hain ja mielestäni sain toteutettua työssäni  piirtämäni luonnoksen juhlaservietistä. Pitsipoimintatekniikka ei olisi taipunut suunnitelmieni kaikkiin muotoihin. Lähinnä pitsipoimintojen määrää ja rytmitystä olisi voinut muunnella eri kokeilussa. Myös erivärisiä pellavalankoja olisi voinut yhdistää sekä pitsipoimintaan että palttinaan saaden näin lisämahdollisuuksia erilaisiin serviettimalleihin.

Maanantaista 16.9.2013 tiistai-iltaan 24.9.2014 rakensin kangasta 22h ja ensimmäisen servietin kutomiseen käytin aikaa 5,5h töiden jälkeen. Tunne oli kuin olisin asunut työpaikallani, mutta servietin viimeistelyn  (2h)ja servietin pidikkeen (1h) valmistuksen jälkeen sain lähetettyä sen 25.9.2013 Kristiinankaupunkiin muiden tuoteperheeseen kuuluvien jäsenten joukkoon juhliimme. Vesisateista huolimatta juhlat pidettiin upeissa maisemissa. Tässä kuva juhlakattauksesta: 

 



 

Servietti on kokonaisuutena mielestäni onnistunut. Pellavaservietti on luonnollinen osa juhlamme kattausta lautasen alusen ja kynttilälyhtyjen kanssa. Serviettiä ei aivan suoraan voi soveltaa koulukäsityöhön; materiaali on vaihdettava oppilaille helpommin käsiteltäväksi, esim. paksu villalanka. Käyttämäni kudonnan tekniikka, sidoksena palttina täydentäen poimimalla on mahdollista toteuttaa suoraan samalla tavalla kuin omassa työssäni.

Tuotteessani käyttämäni  kerrattu aivinapellavalanka on erittäin sopiva kudottuun lautasliinaan. Kerratun pellavan kiilto tulee hyvin esiin palttinaosuuksissa ja karjalaisen pitsipoiminnan kohdalla langat kiertyvät kauniisti poimittuihin kuvioihin. Valitsemallani tekniikalla sain haluamani pitsimäisyyden ja lautasliinalle tarpeellisen taipuisuuden aikaiseksi.

Palttinaosuuksissa servietissä huomaa selvää tiheysvirhettä. Uskoisin tämän olevan osittain pöytäkangaspuiden syytä, sillä kudottaessa minulla oli koko ajan sama loimen kireys, käytin pingotinta oikein eikä luhan lyönnissäkään ollut kovin suurta vaihtelua. Tästä johtuen en varmaankaan rakenna pöytäkangaspuihin aivinapellavasta lointa toista kertaa. Rohdinpellava on sen verran paksumpaa kuin aivina, että uskoisin siinä olevan vähemmän vaarana tiheysvirheiden näkyminen näin selkeästi kuin nyt tuli esille.

Prosessissa tuli vastaan asioita, joita en osannut huomioida etukäteen. Niisimisessä loppuivat sopivat niidet ja niitä en saanut ostettua käsityökeskuksesta lisää. Ongelman ratkaisin tekemällä itse sopivat niidet, jotta sain kaikki tarvitsemani loimilangat niisittyä. Tämä olisi kyllä pitänyt osata ennakoida, mutta työn ohessa työskenneltäessä melko ison käsityöprosessin parissa ei näköjään muista riittävästi ennakkoon ajatella mahdollisia ongelmakohtia.

Kudottaessa viriön kanssa oli myös ongelmia. Kaikki loimilangat eivät nousseet viriön mukana, kuten olisi pitänyt. Tähän oli yhtenä syynä kahdenlaiset niidet: kaupalliset nailonniidet ja itse tehdyt kalalankaniidet. Yllättäen itse tehdyt niidet toimivat paremmin kuin teolliset. Loimen lankamäärä (400 l) pöytäkangaspuille oli myös vähän liikaa; tästä syystä langat vähän takerteli myös.

Loimen kireys oli päässyt minun käsissäni vähän epätasoittumaan loimea tukille käärittäessä ja pohjukoita leikattaessa, mistä syystä viriö ei myöskään oikein halunnut nousta kaikkien lankojen kohdalla.  Korjasin loimen tasakireyttä tukille sijoitettavilla apulastoilla ja sain kudottua kohtuullisen siistit servietit.

Oman käsityöprosessin esittely bogissa oli mukavaa ajanvietettä, koska olin kuvannut kudonnan eri vaiheita blogia ajatellen  jo syksyllä. Dokumentoinnin aikana on tullut opittua monta uutta taitoa, joita yritän saada mukaan omaan opetukseeni mahdollisimman paljon. Teknisiä ongelmia on ollut, mutta laitteen vaihdoilla ja oman lapsen teknisen osaamisen hyödyntämisellä olen niistä selvinnyt melko helposti.

Ajankäytön kannalta opintojaksoa tarkasteltaessa voin todeta, että olen saanut jaksotettua työskentelyni syksyn yhtä todella tiivistä viikkoa huolimatta hyvin siten, että olen tehnyt kirjallisia töitä ja raportointeja työstä lomalla oloaikoina   ja näin ollen olen saanut keskittyä kuhunkin työhön hyvin.

Yhtenä pulmana  jaksossa oli projektiryhmien muodostuminen alkuvaiheessa. Kylmäpihlajan majakalla tapahtunut ryhmäjako olisi ollut hyvä tehdä siten, että ryhmäläisten kahteen ryhmään jako olisi huomioitu pienempiä projektiryhmiä tehdessä. Ryhmäni muodostui siten, että minä olin ainoana 2.ryhmästä, kun muut olivat 1.ryhmän jäseniä. Tästä johtuen ja lisäksi siitä, että asun ihan toisella puolella Suomea kuin muut ryhmäläiseni, en päässyt osallistumaan elokuun viimeisen päivän juhlaamme.  Olemme toki voineet kommunikoida sähköisin viestintävälinein koko projektin ajan ja tehtävä on saatu viimeistä esitystä 16.1.2014 vaille valmiiksi ajoissa.