4. DIDAKTISTA POHDINTAA

 

Valitsin kuudennen luokan käsityöjakson suunnitelman kohteekseni siksi, että katson kudonnan tekniikkana olevan sen verran vaativaa ymmärtää, jotta vielä viidesluokkalainen ei siihen niin hyvin kykene. Toki kutoa voi jo alle kouluikäisten kanssa, mutta silloin siihen ei voi sisällyttää teoriaa eikä kankaan rakentamisprosessia. Mielestäni kudonta ilman työn rakentamisen osaamista ei ole kudontaa, vaan sille pitäisi keksiä oma nimensä, sillä suurin osa kudontaprosessia tehdään jo ennen varsinaista työn aloittamista.  

Kudonta kangaspuilla koulukäsityön tekniikkana ei ole kovin yleinen. Siihen on moniakin syitä ja suurimpana on varmastikin kankaan rakentamisen vaikeus. Jos sitä ei ole rakentanut alusta lähtien monta kertaa, niin epävarmuus on esteenä ylipäätään kudonnan suunnittelun aloittamisellekin. Toisena vaikeutena on käsityöluokkien tilan käytön ongelmat: yleensä kangaspuille ei ole tilaa. Lisäksi kovin monessa koulussa ei ole kangaspuita ollenkaan. Työpaikallani on kahdet pöytäkangaspuut, mutta tilaa niille ei ole käsityöluokassa. Kudontaprojektin ajaksi otankin käyttööni käsityöluokan laajennusosan, eli käytävän.

Kudontatyön suunnittelun toteutan oppilaiden kanssa kuvataidetunneilla. Vaikka kuvataiteessa on mukana myös teknisen käsityön painotuksen oppilaita, niin harjoitus on hyvä kaikille, vaikkei työtä pääse toteuttamaankaan. Suunnitteluprosessin aluksi yhteinen aivoriihi teemasta eli juhannuksesta. Etsin juhannukseen liittyviä kuvia ideoinnin pohjaksi, jotta prosessi käynnistyisi mahdollisimman helposti. Kirjataan kaikki ideat interaktiiviselle taululle, missä juhannuskuva taustalla. Taustakuva lisää toivottavasti mielikuvitusta. Seuraavassa vaiheessa siirrytään pienryhmiin, missä erilaisista väripapereista, lehtileikkeistä yms. kootaan juhannustunnelma A3 kokoiselle paperille. Tekstiilityön opiskelijat saavat nämä tunnelmakuvat itselleen, josta he yksilötyönä jatkavat suunnitteluprosessia villapannun aluseksi. Suunnittelupaperi pienennetään joko suoraan tunnelmakuvasta tai kootaan uudelleen isomman suunnittelupaperin innostamana. Pienennöstä tehdessä voidaan käyttää pannun alusen kokoista sapluunaa ja sen avulla rajata haluttu alue. Suunnitelman loppuun saattaminen tehdään käsityötunnilla.

 

Projektin mahdollisia ongelmakohtia voi tulla ajankäytön hallinnan kanssa. Jos kudonnan tekniikkaa ei pysty omaksumaan melko nopeasti, niin yksittäinen oppilas voi viedä projektista liian pitkän ajan itselleen toisten työskentelyajan kustannuksella. Toisaalta kaikki oppilaat tutustuvat jo kakkosluokalla kehyskudontaa, joten palttinan kudonta on sitä kautta jo tullut tutuksi. Jos aikataulu alkaa laahata, on mahdollista tehdä yksittäisen oppilaan kanssa siten, että hän tulee tekemään omaa kudontaosuuttaan toisen käsityöryhmän tuntien aikana, jolloin hänen on mahdollista saada enemmän opettajan ohjausta.

Varsinaisessa kudonnassa kankaan loimi voi katketa kesken työskentelyn, mutta loimen korjaaminen onnistuu helposti sitomalla loimeen jatkolanka ja kiinnittämällä se kankaan suuhun kiinni esimerkiksi nuppineulalla.

 

Työskentelyssä voi syntyä monenlaisia kudontavirheitä: niihin joko reagoidaan purkamalla työtä tai jättämällä virheet työhön. Yleensä annan oppilaan itsensä päättää, miten haluaa käsitöissä tekemiensä virheiden kanssa toimia. Paksusta villalangasta muodostunut loimi ja kuteena käytettäessä melko paksut kuteet nopeuttavat mahdollisia kudontavirheiden korjaamisia.

Eriyttäminen kunkin oppilaan taitoja vastaavaksi prosessiksi tapahtuu työn suunnittelun vaiheessa: jokainen oppilas miettii omalta osaltaan, kuinka paljon on valmis tekemään työnsä eteen: poimintojen määrä, materiaalin ohuus/paksuus, värien vaihdot/ yksivärisyys jne.

 

Kudontatyön integrointi onnistuu hyvin kuvataiteeseen (työn suunnittelu) ja historiaan (kudonnan historia).