KÄPOP2.0

KSP1 KURSSITYÖ

MUINAISTULIEN YÖ – ALAKOULUN KÄSITYÖPROJEKTI

1.       KÄSITYÖTUOTTEESEEN LIITTYVÄÄ TUOTESUUNNITTELUA

 

Käsityön perusteita perusopetuksen opettajille -täydennyskoulutus alkoi torstaina 29. elokuuta 2013. Kontaktiopetuksen aloituspäivän saimme viettää Kylmäpihlajan majakalla, mikä sijaitsee Rauman saariston uloimmaisella luodolla.

 

Tehtävän anto

Suunnitelkaa ja toteuttakaa ryhmissä elokuun viimeisen viikonlopun juhliin käsityönä valmistettava, muodoltaan ja sisällöltään yhtenäinen 2-4 tuotteen kokonaisuus.

 

Ideointi

Saatuamme  tehtävän annon Kylmäpihlajan majakalla ja tietäessämme, että ryhmämme jäsenet ovat eri puolella Suomea kontaktiopetusjaksojen väliajat, niin ryhmämme aloitti ideoinnin vauhdikkaasti saaristosta Rauman OKL:lle  takaisinpaluulaivamatkan aikana. Ryhmässämme Annemari ja Marjo ovat Venetsialais-natiiveja ja Annaliisa on kotoisin sisämaasta, jolle elokuun viimeisen viikonlopun juhla jo käsitteenä on aivan uusi.

Ryhmämme työskentely käynnistyi vaivattomasti; pallottelimme laivan keinuessa aivoriihen omaisesti erilaisia ideoita, joista melko nopeasti päädyimme luontoa lähellä olevaan teemaan ja luonnonmateriaaleihin. Ajatus meren rannalla oleviin juhliin ja juhlien kohderyhmään tuli TV-sarjasta neljän tähden illallinen. Meidän mukaelmamme tosin on se, että meitä on kolme emäntää ja kutsumme yhden vieraan, kun tv-sarjassa kukin neljästä julkkiksesta kutsuu vuorollaan muut kolme syömään.

Kun juhlien teema ja vierasmäärä selkiytyi, aloimme miettiä juhlien toteuttamista. Käsityönä valmistettava tuoteperhe juhliin syntyi mielikuvamme perusteella juhliin tarvitsemistamme esineistä. Päädyimme kynttilävalaistukseen, mistä saimme ensimmäisen tuoteperheen jäsenen: puukarahkaan sidotut pienet kynttilälyhdyt. Puuta pehmentämään ideoimme  luonnonkuidun käyttöä, pellavaa. Kattausta miettiessämme ajatuksissamme oli Kylmäpihlajan majakan maisemat: kelopuu, tyrnit ja komeat kalliot. Lautasen alunen syntyi mielikuvissamme kelopuusta, johon yhdistettiin pellavaa. Ja kattausta täydentämään suunnittelimme pellavaisen servietin ja siihen kivistä rakennetun rengaspidikkeen.

Käsityötuoteperheen suunnittelu ja toteutuksen tehtävien jako 

Idean tuoteperheestä synnyttyä tehtävänjako elokuun viimeisen viikonlopun juhliin toteutettavasta käsityönä tehdyistä tuotteista  tapahtui kunkin ryhmän jäsenen omien ehdotusten ja mielenkiinnon kohteiden mukaisesti: Annemari päätyi valmistamaan omaperäistä kynttilälyhtyä, Marjo kelopuista lautasen alusta ja Annaliisa pellavaista serviettiä.

Tutkittuani suunnitteluprosessien historiaa kirjallisuuden perusteella, löysin kahden ongelma-avaruuden mallin(Seitamaa-Hakkarainen 1994; 2000) suunnittelussa. Siinä on kaksi suunnittelun pääelementtiä: komposition  ja konstruktion suunnittelu. Komposition suunnittelulla tarkoitetaan suunnittelun yleisiä elementtien ja visuaalisen suunnittelun periaatteita, siis tuotteen väri, kuvio, muoto, koko yms. Konstruktion suunnittelulla tarkoitetaan suunnittelualueen erityisiä elementtejä ja periaatteita, kuten materiaalit, rakenteet ja tekemisen suunnittelun. Oma suunnitteluprosessini eteni tällä kaavalla: tuotin sekä kuvallisen että teknisen suunnitelman samanaikaisesti niiden ollessa keskenään vuorovaikutuksessa. Prosessin edetessä suunnitelmani täsmentyi  ja määrittyi yksityiskohtaisesti.

Tehtävän annon mukaisesti käsityötuotteita yhdistävät tekijät on otettu suunnittelussa huomioon. Tätä tuoteperhettä yhdistävät luonnonmateriaalit; pellava, kivi, puu. Muodoltaan tuoteperhettä yhdistävät pellavalankojen kierteet: kynttilälyhdyissä ja lautasen alusessa letitys ja servietissä karjalaisen pitsipoiminnan keinoin aikaan saatu kierre langoissa, mitkä muodostavat letitysmäisen kuvion palttinasidoksen rinnalla. Sisällöltään tuoteperheessä on yhteneväinen materiaali, toteutus käsityönä  ja ne on suunniteltu samaan juhlakokonaisuuteen, elokuun viimeisen viikonlopun juhlaan, täydentämään toisiaan.

 

Taustaa: Elokuun viimeinen viikonloppu, Venetsialaisjuhlat

Venetsialaiset ovat elokuun viimeisen viikonlopun aikana vietettävä Länsi-Suomen rannikkoseudun veneily - ja mökkeilykauden päätösjuhla. Ne ovat myös veden, tulen ja valon juhla, mistä syystä elokuun viimeisen viikonlopun juhlia nimitetään myös muinaistulien juhlaksi. Rauma ja Kokkola ovat keskeisiä Venetsialaisten juhlien esiintymisalueita.

Suomessa Venetsialaisjuhlaperinne on kestänyt reilun sata vuotta. Kyse on kuitenkin alun perin tuhatvuotisesta perinteestä, mikä perustuu Italian Venetsian karnevaaliperinteeseen. Veden äärellä vietettäviin karnevaaleihin kuului perinteisesti kiinalaiset ilotulitteet, mitkä ovat tulleet Euroopan kautta turistien mukana myös Suomen satamakaupunkien juhlaperinteisiin.

Seuraava artikkeli on peräisin kaupunkilehti Uusi Rauma keskiviikkona 28.8.2013 ilmestyneestä julkaisusta. Tästä käy ilmi nykyaikana Rauman seudulla vietettävien Venetsialaisten juhlaperinteen piirteitä.
 

 

Ruotsinkielisellä Pohjanmaan, etenkin Vaasan alueella vietetään yleisesti huvilakauden päättäjäisiä. Juhlaa vietetään kesämökeillä huvilakauden päättymisen vuoksi elokuun viimeisenä viikonloppuna. Huviloiksi kutsutaan vaatimattomiakin kesämökkejä Etelä-Pohjanmaan rannikolla ja Vaasan seudulla. Huvilakauden päättäjäisjuhlaa on vietetty 1800-luvun puolesta välistä lähtien ja juhlan nimi on säilynyt nykypäiviin saakka samana. Tuolloin perheen isä vei keväällä koulujen loputtua äidin ja lapset veneellä saaressa sijainneelle kesäasunnolle, huvilalle. Koulut alkoivat ennen vasta syyskuussa, joten juuri ennen koulujen alkamista väki kokoontui elokuun viimeisenä viikonloppuna juhlimaan huvilakauden päättäjäisiä. Vaasan seudulla juhlia vietetään nimenomaan huviloilla, kun taas Kokkolassa samanaikaisesti vietettäviä Venetsialaisia juhlitaan enemmän kaupunkijuhlina.

Huvilakauden päättäjäisiä ja Venetsialaisia arvostetaan rannikkoseudulla yhtä suurena juhlana kuin juhannus. Tämä näkyy lehtien etusivuilla samalla tavalla kuin muualla Suomessa juhannus. Seuraava mainos on Länsi-Suomi -lehden etusivulta perjantaina 30. elokuuta 2013.

 

 

Elokuun viimeisen viikonlopun juhlaa eli venetsialaisia vietetään myös muuallakin Suomessa kuin rannikkoseuduilla. Tampereella juhlaa on vietetty keskustassa ja Härmälänrannassa vanhassa lentokonetehtaassa. Helsingissä venetsialaisia vietetään Vuosaaren Aurinkolahdessa. Hämeenlinnassa juhlaa on järjestetty Ahvenistolla ja Savonlinnassakin on venetsialaisperinnettä ylläpidetty. Ensi vuonna tosin Savonlinna ilmoittaa yhdistävänsä Syystulet ja Linnapäivän uudeksi suurtapahtumaksi eli Savonlinna siirtyy keskiaikaan elokuun viimeisenä viikonloppuna. Koska näyttäisi siltä, että elokuun viimeisen viikonlopun juhla ei ole pelkästään rannikkoseudun etuoikeus, niin täytynee alkaa miettiä, miten Venetsialaiset sopisivat Sipoolaiseen maalaismaisemaan ja kuinka ensi syksynä juhlisimme naapurustomme kesken Lintumetsäntien elokuun viimeistä viikonloppua. Seuraava kuva on Lintumetsäntien (naapuristomme)  uuden vuoden juhlien ilotulituksesta. Tästä alkaa Lintumetsäntien ensimmäisen elokuun viimeisen viikonlopun juhlien suunnittelu ja toteutus.

 

Elektroniikan itsenäinen harjoitustyö Kuusivahti

Elektroniikkatyö: Itsenäinen harjoitustyö

Kuusivahti

Kuusivahdin tekemisen aloitin heti lähiopetusjakson (29.-31.10.2013) jälkeen työpaikallani teknisen työn luokassa. Samalla tutustuin uudistettuun opetustilaamme ja sen välineistöön.

Kuusivahdin tekeminen sujui ongelmitta samalla jutellen koulumme uuden teknisen työn opettajan kanssa. Hän oli aloittamassa ensimmäistä elektroniikkatyötään opetuksessaan ja jännittyneenä kanssani kokeili luokkamme välineistöä ja suunnitteli neljäsluokkalaisten oppilastyötä.

Yhdessä teknisen työn opettajan kanssa  tarkasteltuamme  koululle jo tilattuja elektroniikkarakentelusarjoja, totesimme, että edellisen opettajan tilaama oppilastyö voisi olla karvan haasteellinen neljäsluokkalaisille, sillä siinä oli 38 eri juotoskohtaa, kun kuusivahdista selviää noin kahdellakymmenellä juotoksella. Päädyimme pohdiskelun jälkeen siihen, että voisi olla paikallaan kokeilla vaikeahkoksi kokemaamme  rakennussarjaa ryhmätyönä ensimmäisen kerran meidänkin koulussa.

Ohjeet Step -opetussarjan Kuusivahdissa ovat monipuoliset: laite esitellään perusteellisesti niin toiminnan kuin kokoamisenkin kannalta. Lisäksi ohjeeseen on koottu vielä vinkkejä testaukseen, mikäli laite ei jostain syystä toimi. Piirilevyn kuva ja osien sijoittelu opastavat hyvin visuaalisesti oppivaa oppilasta. Itse tein pääosin kuvanvaraisesti, koska olen visuaalisesti suuntautunut opiskelija. Jos kuvan kautta ohje ei hahmotu, niin kokoamisohjeen lukemiseen joutuu keskittämään koko tarkkaavuutensa tekstin ollessa kovin pientä. Jos kirjoittaisin ohjetta uudelleen, poimisin sieltä vain oleellisen ja liittäisin sen kuvasarjaan eri työvaiheista. Yksinkertaistamisen ja selkeyttämisen lisäksi käyttäisin isompaa tekstikokoa, jotta oppilaan itsenäinen työskentely ohjeiden hahmottamisen kautta mahdollistuisi.

Kuusivahti-opetussarja toimisi mielestäni hyvin ensimmäisenä elektroniikkatyönä kolmannella tai neljännellä luokalla. Ennen kuusivahdin kokoamisen aloittamista tosin on syytä harjoitella runsaasti komponenttien kiinnittämistä juottamalla sekä juotosten poistamista. Koulussamme ei ole tällä hetkellä tinaimulankaa, jonka olen itse todennut helpommaksi tavaksi irrottaa komponentteja ja tinaimurin käyttö jäikin kuulemani mukaan lähinnä opettajalle. Tästä ongelmasta päästäneen hankkimalla helpompikäyttöistä imulankaa, vaikkakin sen käyttökustannukset ovat korkeammat kuin tinaimurin.

Kuusivahti sopii yksilötyöskentelyyn ja motivoivin ajankohta lienee juuri ennen joululomaa. Odotan itsekin, että saan laittaa oman kuusivahtini joulukuuseemme.

Luonnollinen integrointi kuusivahti-käsityölle tapahtuu ympäristö- ja luonnontiedon kanssa. Uudistuvassa opetussuunnitelmassa tulee olemaan ympäristöoppi-niminen oppiaine, mikä sisältää samalla tavalla kuin nykyinen ympäristö -ja luonnontietokin niin biologian, maantiedon, fysiikan, kemian ja terveystiedonkin osa-alueita. Uskoakseni jossakin vaiheessa uudessakin oppiaineessa on esillä sähkö, virtapiirit ja peruskytkennät. Myös kuvataiteeseen voi integroida kuusivahdin sen kotelon osalta. Kotelon voi joko itse suunnitella ja tehdä tai tilata valmiina. Omaa suunnittelua voisi olla kotelon maalaamisessa vaikkakin se tilattaisiin valmiina.

 

Raportti ryhmätyönä toteutetusta elektroniikkatyöstä

Raportti elektroniikkatyöstä  Raumalla KäPOP2013-14 opinnoissa 31.08.201
Ryhmässä Pia Klytseroff, Tuula Orre-Aava ja Annaliisa Lamppu

Ruletti

Elektroniikkateorian jälkeen porasimme viallisiin piirilevyihin reikiä komponenttien kiinnitystä varten. Porauksessa on huomioitavaa työturvallisuus: suojalaseja on ehdottomasti käytettävä.

Porattuamme reiät piirilevyyn, tutustuimme juottimen ja tinan käyttämiseen harjoituksilla, missä kiinnitimme komponentteja  ja irrotimme ne tinaimurin avulla piirilevystä. Juotetun tinan poistamiseen on tinaimurin lisäksi olemassa tinaimulankaa, mikä kuumennettaessa imaisee tinan helposti itseensä poistaen sen näin levystä ja komponentista. Mielestämme tinaimunauha  toimi paremmin tinan poistamisessa kuin tinaimuri. Oppilaiden  kanssa käyttäisinkin ehdottomasti imunauhaa, mikäli se olisi taloudellisesti mahdollista. Tinaimuri ei juurikaan kulu käytössä, mutta tinaimulanka on imukohdastaan kertakäyttöinen.

 Ennen työn aloittamista, luimme ruletin  kokoamisohjeet. Katsoimme ja tarkistimme osaluettelon ja  aloitimme vastuksien kytkennän. Ensin juotimme R3 resistorin. Sitten kiinnitimme punaisia ledejä. Ledejä kiinnittäessä pitää olla tarkkana, että plussa (=anodi) ja miinus (=katodi) tulevat kytketyksi oikein päin, muuten virta ei kulje piirissä.

Työskenneltyämme jonkin aikaa ja useita komponentteja kiinnitettyämme, huomasimme, että aluksi olisi myös kannattanut  tarkistaa, että kaikki tarvittavat reiät löytyy valmiiksi poratusta  piirilevyyn. Reikien poraaminen on aika melko vaikeaa, jos olet jo kiinnittänyt komponentteja levyyn ja lisäksi poratessasi puuttuvia reikiä, saatat vahingoittaa jo kiinnitettyjä komponentteja.

 

Varsinkin yksin työskennellessä huomattavaa apua saa hauenleukapäillä varustetusta apukädestä. Silloin työ on koholla ja sen pystyy säätämään hyvään työskentelyasentoon. Lisäksi suurennuslasi apukädessä on tarpeellinen tarkasteltaessa juotosten onnistumista ja näin löytyvät helpommin esimerkiksi kylmät juotokset. Vaikeiden komponenttien kiinnityksessä voi käyttää lisäksi vielä apuvälineitä (tässä tinaimuri), jotta pidellessä komponenttia ei esimerkiksi sormet kuumene.

 

Työskennellessämme huomasimme, että juottaminen onnistuu paremmin parityönä;   toinen pitää juotinta ja toinen tinanauhaa. Silloin pienemmänkin oppilaan tarvitsee keskittyä vain joko juottimen kohdistamiseen tai tinalangan pitämiseen oikeassa kulmassa. Välillä kannattaa lyhentää kiinnitettyjen komponenttien johtimia. Juottaminen nopeutuu myös, jos  juottaa useampia komponentteja samalla  kerralla.

 

 

Ruletin pakkauksessa olevat valmistajan ohjeet olivat selkeät. Kaavakuva oli riittävän havainnollinen ja sen avulla ruletin eri komponentit löytyivät oikeille paikoille piirilevyllä. Alla olevassa kuvassa kaavakuva piirilevystä sekä sähköpiirustus. Ruletin piirilevy valmistumassa parityöskentelynä.

 Mietimme työtä tehdessämme, että ruletti-työn tekeminen sopisi kuudennen luokan oppilaille. Mikäli ryhmä on taidoiltaan heikko, kannattaa miettiä tarkkaan ottaako tätä työtä vai mieluummin jonkun hieman helpomman, jotta oppilaalla on realistinen mahdollisuus saada työ tehdyksi itse ilman jatkuvaa opettajan ohjausta ja vikaan menneiden komponenttien korjaamista.

Ruletin komponenttien juottaminen jäi meidän ryhmältä  vähän kesken - parin komponentin verran - vaikka mitään viivästyksiä työn tekemisessä ei ollutkaan. Onkin hyvä  oppilaselektroniikkatyötä suunnitellessa ottaa huomioon töiden eriaikainen valmistuminen varautumalla johonkin pieneen itsenäisesti toteutettavaan lisätyöhön.

Olemme tämän harjoittelukertamme perusteella täysin vakuuttuneita siitä, että ainakin osa elektroniikkatöistä koulussa kannattaa tehdä  pari- tai ryhmätyönä. Työ on ensinnäkin huomattavasti helpompi ja nopeampi tehdä yhdessä, ohjeiden lukemisessa ja tulkinnassa on useampia pohtimassa ongelmakohtia  ja lisäksi se tulee edullisemmaksi, kun jokaiselle ei tarvitse ostaa omaa tarvikepakkausta. Uskoisin myös, että pari- tai ryhmätyönä tehdyt elektroniikkatyöt valmistuessaan ovat todennäköisemmin toimivampia, kuin jokaisen yksin tehdyt ja näin säästyy myös ohjaavan opettajan työaikaa.

Elektroniikkatyön integrointi onnistuu hyvin fysiikan sähköjaksoon. Laajemmalti sähköstä ja kytkennöistä on viidennen luokan fysiikan kurssissa, mutta jo kolmannella luokalla on hyvä käydä läpi perusvirtapiiri ennen elektroniikkatyön tekemistä käsitöissä.

 

Kuva valmiista Ruletista. (Sitten kun se on valmis J )

Tätä raporttia tehdessäni seikkailin asian tiimoilta internetissä. Törmäsin  juotoskouluun, minkä linkin  liitän tähän lopuksi tulevia töitä silmällä pitäen: http://www.mattikaki.fi/~w125312/juotoskoulu/.

 

https://docs.google.com/file/d/0B1fD3GSbHgMSQm5SZ01SQXlwaWs/edit

Huovutusaikaansaanoksia: tyrnikaulakoru. Oranssit tyrnit huovutettu neulahuovutuksena superlonipalan päälle, neulan avulla pujotettu askartelupunokseen ja viimeiseksi vihreää ja ruskeaa villaa huovutettu märkähuovutuksena punoksen päälle. Pohjois-Sipoon tyrnit ovat vähän kalpeampia kuin sisarensa Rauman Kylmäpihlajan majakalla.

KäPOP 2013-2014 -koulutuksen toisen koulutuspäivän iltana rankkaa blogisivun teon yritystä. Yleensähän kolmas kerta toden sanoo, mutta näyttäisi pitävän alkaa keksiä uusia sananparsia...

Tyrnistä voimaa...