Käpop2 KSP2 tekninen työ

Vapaavalintainen elektroniikkaprojekti: työ, jossa integroituna elektroniikkaa

Ajastinkello

Vapaavalintaiseksi elektroniikkatyöksi valitsin tarjolla olevista Kouluelektroniikan valmispaketeista ajastinkellon, koska ajattelin sillä olevan koulussa tarvetta oppilaiden tehtävien ajastuksessa aina silloin tällöin.  Elektroniikkaosuuden valmistin lähiopetusjakson aikana melko joutuisasti. Resistoreja ajastinkellossa oli useammanlaisia ja niitä ja niiden paikkoja jouduin tarkastelemaan värittelemällä piirilevykaavioon erilaiset resistorit eri väreillä. Tämä helpotti paljon omaa komponenttien hahmottamistani, kun oma näkö ja värisävyjen erottelukyky on jo heikentynyt ikänäön myötä.

Piirilevyn reikiä  poratessani tuli esiin ongelman, jota en aluksi osannut ottaa huomioon. Vaikka porasin ohjeiden mukaisilla poranterillä, niin mikropiirin jalkojen reikien kohdalta  lähti metallijuotos lähes kokonaan pois. Suurimmaksi osaksi se ei haitannut kytkentää, mutta sain tehdä kovasti työtä, että sain tähän ongelmakohtaan kiinnitettyä mikropiirin jalat juottamalla.

Koska elektroniikkatyö on reissannut Rauman ja Sipoon välillä ja lisäksi kodin ja työpaikan välillä, niin pieniä vauriota jouduin korjailemaan eli johtimien juotoskohta murtui pari kertaa ennen kuin sain sen kotelon sisään turvaan. Olisi pitänyt osata kuljettaa työtä varovaisemmin ja tehdä sille oma kuljetuslaatikko.

Ajastinkellon koteloinnin sain tehtyä helposti, koska tein sen tekstiilityötekniikalla suurimmaksi osaksi. Ainoastaan tukirakenteen tein vanerista. Halusin saada ajastimen pyramidin muotoiseen koteloon ja muistissani oli jossakin näkemäni naisten iltalaukku, jonka tekotapaa sovelsin koteloinnissani.

Kotelon kankaan valmistin vanhasta paksusta puuvillakankaasta maalaamalla sen ensin kankaanpainovärillä valkoiseksi. Värin kuivuttua painoin numeroleimasimilla kankaaseen vielä numeroita, koska kyse oli ajastimesta.

Tässä kuva kankaan maalaamisesta alkuvaiheessa. Kankaan alkuperäiset kuviot tulevat vielä esiin ja peittyivät vasta toisen kankaan maalaamiskerran jälkeen.

Kankaan sivut ommellaan yhteen ja sauma avataan. Sitten kankaan muodostaessa lieriön, sen molempiin aukioleviin päihin ommellaan vetoketju siten, että kankaasta muodostuu pyramidirakenne.

Kangas ei näytä pyramidilta ilman tukirakennetta. Alla olevassa kuvassa kokeiluversio kankaasta  ja tukirakennehahmotelmia vanerista.

Yllä olevassa kuvassa koteloinnin pintamateriaali on jo valmistettu lopullisesta kankaasta, mutta elektroniikkaosuus laittamatta sisälle. Tässä kohtaa tuli esille tekemäni pienen pieni mitta- tai säätövirhe. En tiedä kummasta oli kyse, mutta kotelo oli puolisen senttimetriä liian pieni sisälle tulevalle tukirakenteelle ja elektroniikkatyölle. Todennäköisin virhe sattui ompeluvaiheessa, jolloin ompelukoneen neulan asento oli päässyt eri kohtaan, missä se oli tehdessäni prototyyppiä kotelosta. Näin ollen saumanvaroihin meni karvan enemmän kangasta kuin oli tarkoitus ja näin ollen myös työstä tuli karvan verran liian pieni. Jouduin pienentämään tukirakennetta, jotta sain ajastimen kotelon sisään ja työ kärsi jonkin verran tästä virheestäni, koska pintamateriaali ei istunut enää hyvin tukirakenteen päällä.  Aikaa ei tietystikään ollut rakentaa uutta koteloa juuri silloin ja se on vieläkin tekemättä. Ehkä tässä joutuu oikeasti opettelemaan omien sellaisten virheiden sietämistä, mitkä olisi osannut tehdä oikeinkin.

 

Ajastinkello valmiina. Kangaspäällisen saa irrotettua ja pestyä tarvittaessa. Pariston vaihto onnistuu vetoketjun avauksella. (Paristo on eristetty kankaalla metalliosista, jotta ei synny oikosulkua.) Lisäksi jos kangas alkaa kyllästyttää, se on helppo ja nopea vaihtaa uudenlaiseksi.