KSP3 TEKSTIILITYÖN SISÄLLÖT: OMPELUN KURSSITYÖ

"Lahja minulta Sinulle"

Työpaikallani on tapana muistaa vauvan saaneita työkavereita itse tehdyllä käsityöllä. Parina viime vuonna vauvoja on syntynyt tavallista runsaammin: olemme valmistaneet yhden virkatun mekon myssyineen sekä kolme froteista kylpypyyhettä ankkoineen. Periaatteenamme on ollut valmistaa tuotteet mahdollisimman pitkälle jo olemassa olevista käsityöluokan tarvikkeista. Uusimman vauvan lahja alkoi hahmottua päässäni saatuani ompelun kurssityöaiheen "Lahja minulta Sinulle". Halusin käyttää juuri ompelun luennoilla uudelleen mieleeni palautuneita tekniikoita hyödyksi samalla kuin käyttää hyödyksi koulun tilkkulaatikkoa. Päätin siis ideoida vauvalle pienen tilkkupeiton lattialeikkejä varten.

Lahjan saaja on siis suunnittelun alussa vielä turvallisesti äidin masussa, emmekä tiedä hänen sukupuoltaan. Joten värimaailmavaihtoehtoina olivat joko sekä tytöille että pojille sopivat värit tai sitten rohkeasti lähteä tekemään vaaleansinistä ja vaaleanpunaista samaan työhön.

Tongittuani tilkkulaatikkoa, löysin kankaan palasen, missä oli sekä vaaleanpunaista että vaaleansinistä. Tosin kukkakuosi vähän arvelutti tuntematta vauvan toista vanhempaa. Koska tilkkulaatikon valikoima vauvan peitoksi ei ollut kovin kaksinen ja  en halunnut tehdä aivan mistä tahansa materiaalista, vaan halusin myös itse olla tyytyväinen tuotokseen, niin valitsin tämän alla olevan kankaan suunnittelun lähtökohdaksi.

 

Suunnitellessani vauvan tilkkupeittoa minä en joutunut pohtimaan sellaisia asioita kuin mistä vauva pitää, mitä hän harrastaa tai mitä hän arvostaa. Nämä asiat sain ratkaista aivan itse. Halusin saada kauniin, kestävän ja turvallisen leikkipeiton työkaverini vauvalle. Valkoinen kangas täydentämässä yllä olevaa sinipunaista kangasta tosin saattaa tulla rasittamaan vauvan äitiä ylimääräisellä pyykinpesulla, mutta pienten vaivojen kanssa on pyykkäämistä muutenkin, joten samalla kone pesee tilkkupeitonkin.

Tilkkupeiton materiaaliksi valitsin puuvillan käytännön syistä. Ensinnäkin puuvillan ompelu on melko helppoa, siitä valmistetut tuotteet ovat helppo pestä ja myöskin oppilastöissä tätä työtä pystyy hyödyntämään suoraan. Puuvillakangas on myös mukavan tuntuinen pienelle vauvalle, eikä kangas kulu tai nuhraannu helposti useissakaan pesukerroissa.

Löydettyäni tilkkulaatikosta sopivaksi katsomani kankaan, selailin kirjaa "Tilkkupeitteitä perheen pienemmille". Olin tehnyt Joensuussa opiskeluaikanani viimeksi tilkkupeitteen, joten tekniikan tuntemukseni kaipasi melkoisesti päivitystä. Koska itse opiskelin tilkkutöitä, niin samalla päädyimme tekemään kuudennen luokan käsityön yhteisprojektina myöskin tilkkutöitä. Oppilaamme tekivät teknisessä käsityössä puisen jakkaran, johon tekstiiliosuus oli verhoilukankaan suunnittelu ja teko tilkkutyötekniikalla.

Koska ohjasin samaan aikaan oppilaiden tilkkutöitä, kun suunnittelin ja valmistin omaa ompelun kurssityötäni, valitsin mahdollisimman yksinkertaiset blokkimallit jotta saatoin käyttää oman työni opiskelu hyväksen oppilaiden ohjauksessa. Suunnitteluani ohjasi myös valitsemani kankaan kuviointi; halusin saada hyödynnettyä kankaan siniset ja punaiset kukat mahdollisimman kokonaisina, sillä ajatukseni oli saada kukista muodostumaan yksi keskeisin tilkkutyöni elementti.  Ajatukseni oli hyödyntää kukkia  vanun yhdistämisessä kankaaseen tikkaamalla kukkakuvioiden kohdalta vanu kiinni kankaaseen.

Koska sinipunaista kangasta oli todella niukasti, niin jouduin kovasti pohtimaan, miten saan sen riittämään ja mitä yhdistäisin kukkakuvioihin. Lumipalloblokki viehätti minua jostain syytä ja niinpä päädyin käyttämään sitä neliruutuisen blokin kanssa. Leikattuani lumipalloblokkeihin kukat keskelle, pohjakangasta jäi melko runsaasti käytettäväksi neliruutublokkeihin.  

Lumipalloblokin tekninen piirustus

 

 

Kukkakankaasta on leikattu 10 cm x 10 cm neliö. Kukkakankaisen neliön jokaiseen kulmaan laitetaan 5 cm x 5cm neliö siten, että ommel tulee pienen neliön lävistäjää pitkin kuten yllä olevassa kuvassa. Leikkaa kulmat 0,75 cm saumasta, avaa kulmat ja silitä saumavarat valkoiseen kankaaseen päin.

 

 

Lumipallobloki kankaasta.

Tilkkupeitossa 9 lumipalloblokkia.

  

Kuvassa neliruutuisen  blokin tekninen piirustus

 

Neliruutuiseen blokkiin leikataan 6cm levyinen kaitale sekä sinipohjaisesta että valkoisesta kankaasta. Kankaiden toinen pitkä sivu ommellaan yhteen kankaiden oikeat puolet vastakkain 1 cm:n saumavaroin.  Tilkkutöissä huolittelua ei tarvitse tehdä, saumavarat silitetään yksiväriseen kaitaleeseen päin. Kaitalepareista leikataan poikkisuunnassa 10 cm leveitä suorakaitaleita. Kaksi leikattua suorakaitaletta laitetaan oikeat puolet vastakkain siten, että erilaiset kankaat tulevat päällekkäin ja ompele  1 cm saumavaroin neliruutuiseksi blokiksi.

 Neliruutuinen blokki kankaasta. Tilkkupeitossa

16 kappaletta 8 cm x 8 cm neliruutublokkia.

 

Tilkkutyöpeiton suunnittelu eteni siten, että tein lumipalloblokkeja, joissa oli kukka keskellä, niin monta kuin kankaan palasestani sain tehtyä ja suunnilleen saman verran neliruutuisia blokkeja. Sitten aloin järjestellä niitä kokonaisuudeksi hahmottaakseni ,  mitä niistä pystyisi saamaan aikaiseksi.

Kun sain blokit mieleiseeni  järjestykseen, aloin koota peittoa seuraavasti:

Visuaalinen ja tekninen piirustus tilkkutyöpeitosta. Piirroksessa 1 ruutu on 2cm. Työn valmismitta on noin 78 cm x 78 cm. Tässä tilkkutyössä on käytetty neliruutuista blokkia ja lumipalloblokkia. Blokki tarkoittaa yhtä mallikertaa.

 

Koska saatavillani oleva kangasmateriaali oli erittäin rajallinen, välillä tuli tunne, että en saavuta haluamaani tunnelmaa vauvan peittoon. Yhdessä vaiheessa peiton keskiosa näytti kovin levottomalta ja tavoittelemani  tunnelma oli kyllä seesteisen rauhallinen. Onnekseni kangasvarastossa oli pakallinen valkoista puuvillakangasta, mitä olin aikonut käyttää tilkkulaatikon sopivien kangaspalojen ehdyttyä. Niinpä tein peiton keskikohdan ympärille reunukset valkoisesta puuvillakankaasta rauhoittamaan ja erottamaan vähän isommista neliruutuisista blokeista koostuvaa peiton reunaosaa.

 



Koska tilkkutyöni on vauvan lattialla pidettävä leikkipeitto, halusin saada siitä pehmoisen. Leikkasin vähän tilkkutyötä suuremman vanun ja vuoriksi valkoista puuvillakangasta. Vuorikankaan leikkasin vanuakin suuremmaksi, sillä halusin käyttää vuorikangasta samalla viimeistelemään tilkkutyön reunat.

 
 Tilkkupeitto, vanu ja vuorikankaga päälekkäin.

Ennen peiton kerrosten yhdistämistä tikkauksella, harsin kerrokset yhteen aloittamalla työn keskeltä ja etenemällä reunoja kohden. Harsinta tehdään vaaka- ja pystysuoraan noin 10 cm:n välein niin, että peitteeseen muodostuu tasainen ristikko. Näin tehden kankaat pysyvät kohdakkain joko konetikkauksen tai käsin tehtävän tikkauksen aikana.

 

Tilkkupeitteet kantataan perinteisesti yhdellä tai useammalla kaitaleella. Tein viimeksi tilkkupeiton vuonna 1994 opiskellessani Joensuun yliopistossa. Silloin kanttasin tilkkupeiton vuorilla, joten halusin käyttää samaa tekniikka myös nykyisessä peitossa.

 Alla kuvattuna kanttaus. Ensin silitin 1 cm saumavaran. Seuraavaksi ompelin nurjalta nurkan kuvan mukaisesti tarkastettuani ensin sauman paikan mittaamalla oikean paikan kääntämällä tilkkupeiton ylimenevän vanun kaksinkerroin.

 

Ommeltuani kulman, käänsin sen oikein päin ja sovitin. Käytin tekemääni kulmaa apuna muiden kulmien mittaamisessa ja ompelussa. Neulasin vuorikanttauksen kohdalleen ja harsin ennen koneompelua.

 

 

Työssäni halusin korostaa kankaan kukkakuvioita, joten päädyin tikkaamaan käsin kerrokset yhteen kukkakuvioiden kohdalta. Käytin kirjontakehystä pingottaakseni kukan kohdan. Tilkkupeitteissä käytetään käsin tikatessa perinteisesti etupistoja, joilla myös minä tikkasin. Tikkutyökirjassa ohjeistetaan pistämään neula kohtisuoraan kangaskerrosten läpi saadakseen kauniin tikkauksen. Sain aikaiseksi vain oikealta puolelta kauniin tikkausjäljen, joten päädyin tekemään työn vuoripuolelle koristekirjontaa tikkausten kohdalle. Alla kuvat työn molemmista puolista.

"Lahja minulta Sinulle" eli pienelle prinsessalle tilkkupeitto lattialeikkeihin.

 

Arviointia tilkkupeitosta

Lähtökohtana minulla oli saada näyttävä lahja työkaverini vauvalle ilman kustannuksia. Kaikki tarvikkeet siis piti löytyä joko omasta varastosta tai koulun käsityökaapista. Kovinkaan paljon ei kummassakaan ollut vauvoille suunnattua materiaalia, joten suunnittelu oli melko visaista. Opiskelumme lähijaksolla oli tullut esille tilkkutyöt, joista innostuin kovasti. Aloitimme kutosten projektityönkin tilkkutekniikalla, joten siitä oli hyvä jatkaa oman työn suunnittelua. Olen erittäin tyytyväinen työni edullisuuteen ja kestävään kehitykseen käyttäessäni jo aiemmin jonkun hylkäämää kangasmateriaalia.

Ajankäytöllisesti olen saanut mitoitettua työn tekemisen määräajassa, tosin kirjallinen osuus viime tipassa. Toisaalta se on luontainen työskentelytapani kaikessa ja yleensä onnistun saamaan työni tehtyä ajoissa.

Sekä opetukseni että itseopiskeluni aikana olen oppinut paljon tilkkutöistä. Tekniikka on mieletön ja rajoja ei ole heti vastassa: ainoastaan mielikuvitus ja oma ompelutaito voivat vähän rajoittaa. Tähän auttaa saatavilla oleva runsas kirjallisuus, tosin  koskaan ei löydy juuri samanlaisia kankaita kuin mallissa on käytetty, joten pakostakin saa olla luova. Kirjallisuus toimi hyvin teknisen osaamisen parantamisessa ja antoi virikkeitä  omaan suunnitteluuni.

Huolellisuutta minun on syytä vielä entisestään lisätä, muutoin olen melko tyytyväinen tekniseen ompelusuoriutumiseeni. Työn ulkonäköön olen tyytyväinen: se on vauvalle hempeä ja sopiva pienelle prinsessalle. Käyttöominaisuudet pitäisivät olla hyvät, sillä puuvillakangas kestää lukuisia käyttökertoja vesipesuineen. Lisäksi olen tyytyväinen peiton kaksipuoleisuuteen; ilman kirjontapistoja työn alapuoli olisi ollut mitäänsanomattoman valkoinen, jossa vain muutamia tikkipistoja kiinnittämässä kerroksia toisiinsa.

DIDAKTINEN POHDINTA OMPELUN KURSSITYÖSTÄ

Olen teetättänyt samalla kun olen itse tehnyt ompelun kurssityötäni kuudesluokkalaisten käsityön yhteisprojektia koulumme kuudesluokkalaisille yhdessä teknisen käsityön opettajan kanssa. Projektimme on valmistaa puinen jakkara, missä on tilkkutyönä toteutettu verhoiltu päällinen pehmusteen kera.

Nelikenttämalli tekstiilityön osuudesta jakkaraan:

TAVOITTEET	TAVOITTEET
TIEDOT JA TAIDOT materiaalina puuvilla:ominaisuudet tekniikat: ompelukoneella ompelu työvälineet: ompelukoneen hyvä hallinta	SUUNNITTELUN TAIDOT visuaalinen suunnittelu: miltä tuote näyttää?   tekninen suunnittelu: tuotteen osat, työjärjestys
TYÖSKENTELYN TAIDOT itsenäinen työskentely työskentely oman suunnitelman mukaisesti	KASVAMISEN TAIDOT kestävä kehitys: tilkuista kangas vastuunotto oman työn valmistumisesta
TAVOITTEET	TAVOITTEET

 

Työskentelyn aloitimme suunnittelemalla omanäköisen kankaan puisen jakkaran verhoiluun. Aluksi näytin runsaasti kuvia tilkkutyötekniikoilla toteutetuista tekstiileistä, jotta kaikilla olisi käsitys siitä, mitä tilkkutyö on. Sitten jokainen suunnitteli useita eri malleja piirtämällä ja värittämällä noin 25cm x 42cm kokoista paperia. Valmiin työn mitat ovat juuri nämä ja tarkoituksena on lisätä tilkkutyöosuuden reunoilla verhoilukaitaleet. Tässä muutamia kuvia oppilaiden suunnittelusta:

 
 

Tämä puisen tilkkutyöllä verhoiltavan jakkaran tekeminen kutosten projektityönä on meillä oppilastyönä ensimmäistä kertaa, joten aikataulutus oli meillä vähän epävarmalla pohjalla. Teknisen työn opettaja yliarvioi oppilaiden tekniset taidot jakkaran osalta, joten projektimme ei ole saanut vielä yhtään täysin valmista jakkaraa. Aikaa meiltä on mennyt tähän mennessä projektiin 3,5 kuukautta. Työskentelyämme on vaikeuttanut myös se, että teknisen ryhmiä on ollut kaksi ja tekstiilityöryhmiä vain 1,5 eli toinen tekstiilityöryhmä on 5-6-luokkalaisista muodostettu ja on eri aikaan opetus kuin toisella kutosen teknisen ryhmällä. Tätä vaikeutta olemme kompensoineet minun tuntien siirroilla, mutta aina emme ole esimerkiksi minun opiskelujeni vuoksi niitä siirtämään. Ensi vuoden yhteisprojektista alustavasti puhuimme, että sama opettaja opettaisi sekä teknisen että tekstiilityön osuuden. Siis uusia haasteita.

Jakkaran päälliskankaan tekemisessä on ollut runsaasti mahdollisuuksia eriyttää. Tässä kuvia oppilaiden ratkaisuista:

Työn suunnittelua on mahdollista integroida kuvataiteeseen ja tekniseen työhön ja erityisesti matematiikkaan. Mittaaminen ja yksinkertaiset peruslaskutoimitukset ovat olleet korkeassa kurssissa työtä suunnitellessa ja tehdessä.

Olen projektin tässä vaiheessa huomannut, että taitoni tilkkutyön ohjaamisessa ovat olleet riittävät. Kaikilla 40:llä kutosluokkalaisella on verhoilukangas valmiina. Seuraavaksi on enää kankaiden kiinnittäminen jakkaran päälle riittävän kireälle, jotta saamme työmme näyttämään hienoilta. Olemme alustavasti jutelleet kutosluokkalaisten kanssa, että heillä olisi omat upeat jakkaransa kevätjuhlassa istuiminaan. Ainoa pulma näyttäisi olevan se, että jakkara on melko pieni ja he joutuisivat istumaan melko alhaalla...

Liitän valmiiden jakkaroiden kuvia vielä tänä keväänä tähän lopuksi.