KSP2 PUUTEKNOLOGIAN HARJOITUSTYÖ

"Tuparilahja"

Puuteknologian harjoitustyönä on suunnitella ja valmistaa liimalevystä esine, jonka voi viedä tupaantuliaislahjaksi uuteen kotiin. Ideointini lähti liikkeelle jostain syytä puisesta korista, johon mahtuisi maustepurkkeja. Piirtelin erilaisia laatikoita, jotka täsmentyivät kuuden maustemyllypurkin koriksi.

 

Yllä olevassa kuvassa näkyvissä maustekorin seinämät leikattuina kaavoiksi. Koska maustekori on melko pieni, vain 12 cm x 18 cm ulkomitoiltaan, höyläsin liimalevyn 28mm -> 10mm tasohöylällä. Halusin saada työhöni huomaamattomat liitokset, joten päädyin puutappiliitoksiin. Liimalevyn ollessa 10mm, en uskaltanut käyttää 6mm poratappeja. Olin muistavinani, että on olemassa myös 4 mm puutappeja, mutta ongelmaksi muodostui se, että niitä ei ollutkaan saavana tavallisissa puutavarakaupoissa. Internet- haun tuloksena  selvisi, että 4 mm poratappeja on saavana valmiina suutarintarviketukkukaupasta, joten ei siis tarvinnut alkaa tutustua poratappien itse valmistukseen. Ennen kuin sain ostettua 4 mm puutapit, minun piti olla yhteydessä suutarintarviketukkuun ja kertoa viestissäni tarvitsevani puutappeja ehdottomasti opiskelutehtävääni, koska en yksityisasiakkaana saanut niitä ostettua suoraan. Pitkän prosessin tuloksena sain postitse ostamani puutapit ja näin ollen pääsin jatkamaan työni tekemistä.

Tuparilahjan valmistamisessa tuli käyttää ainakin viittä puuntyöstökonetta. Yllä olevassa kuvassa on vannesahan käytöstä kuva. Sitä ennen olin ohentanut liimalaudan tasohöylällä.

Maustelaatikon osien sahaamiseksi määrämittaisiksi käytin sekä pyörösahaa että vannesahaa. Laatikon seinämien ylälaidan koristekuvioinnin sahasin alla olevan kuvan kuviosahalla.

Tähän kuviosahaan pystyy liittämään istukan, johon voi kiinnittää esimerkiksi erilaisia hiontapäitä. Suunnitelmani hioutui tämän puuntyöstölaitteen mukaiseksi, koska huomasin olevan miltei mahdotonta päästä koneellisesti hiomaan ahtaita kaarien välejä.

Yllä olevassa kuvassa kuviosahaan liitettävässä istukassa pieni hiontatyökalu, jolla hioin laatikon yläosien koristekuviot.

Tässä vaiheessa työtä on näkyvillä jo seinämiin poraamani koristereiät pylväsporakoneella. Päätyjen ylimmät reiät olin suunnitellut käytettäväksi kantokahvan kiinnitykseen. Kaikki muut poratut reiät laatikon seinämissä muodostavat "puupitsiä" eli koristekuvioita puuhun samalla  keventäen laatikon ulkonäköä.

Reikien poraamisessa oli maustelaatikon tekemisessä kaikista eniten haasteta. Olin kuvitellut osaavani porata pylväsporakoneella helposti paljon kauniita erikoisia reikiä. Toisin kuitenkin kävi. Tein laatikon kappaleet kaikki uusiksi, koska en ollut tyytyväinen poraamisjälkeen. Ennen kuin porasin uusiin kappaleisiin ensimmäistäkään reikää, ostin uudet poranterät, selvitin oikeat kierrosluvut jokaiseen käyttämääni poranterään ja varmistin, että porattavan kappaleen alla oli puuta. Ainoa, mitä en tehnyt, oli vastaporaus. Se ei tullut mieleeni ennen kuin juttelin kansalaisopiston puutyöporukan kanssa.

Kokosin maustelaatikon osat puutappiliitoksilla. Koska käytin 4mm poratappeja, minulla ei ollut merkintänastoja käytettävissäni liitosten tekemisessä. Onneksi mittaaminen onnistui melko hyvin ja sain liitokset melko kivuttomasti kohdalleen.

 

Tapituksen ja liimaamisen jälkeen hioin laatikon seinämiä kevyesti vielä nauhahiomakoneella.  Pintakäsittelyyn käytin  harmaata saunapaneeleihin tarkoitettua vesiohenteista petsiä, missä oli joukossa mehiläisvahaa. Petsasin laatikon kahteen kertaan, jotta sain tavoittelemani harmaan pinnan  aikaiseksi.  Yllä oleva kuva on valmis maustelaatikko.

Halusin yhdistää jotain tekstiilityötekniikkaa pienen osan työhöni. Niinpä kantokahva on seitsensäikeinen palmikko juuttinarusta. Palmikon päissä on hevosenhäntäsolmut kiinnittämässä kahvan laatikkoon.

Tämä tekemäni maustelaatikko kuudelle maustemyllylle on täysin sopiva harjoitustyöksi kuudesluokkaisille oppilaille ilman muutoksia. Lisäksi tässä työssä on omalle suunnittelulle paljon mahdollisuuksia. Myöskin eriyttäminen on helppoa: kuviot voi jättää pois, jos käsityön tekeminen on haasteellista tai esimerkiksi poraamalla tehtävien kuvioiden määrää voi lisätä tai poistaa tarvittaessa. Kantokahvakin antaa mahdollisuuden eriyttämiseen: kahvan voi tehdä itse tai siihen voi käyttää valmista materiaalia.

Oppilaiden työskentelyn motivoimiseksi keksisin jonkin teeman, jonka mukaan suunnittelu ohjautuisi. Uskoisin, että esimerkiksi limpparitölkkikori voisi olla hyvä tehtävänanto vastaavanlaiseen puutyöhön.

 

Oppilaat saisivat itse mitoittaa, kuinka monelle limpparitölkille kori on, miten liitokset tehdään, mitä koristeita korissa on, mikä pintakäsittely yms.

Työturvallisuus on erittäin tärkeää käsitöissä. Koska tänä keväänä olen itse etupäässä tehnyt teknisiä töitä, olen tutustunut turvallisuusasioihin perusteellisesti. Mielestäni Vesa Greis kirjassa Käsityön taito 2 Teknisen työn ideoita ja tekniikoita kiteyttää käsityön turvallisuusohjeet hyvin. Hän esittää seuraavan Kymmenen sormen kieltolain:

1. Ei ilman suojaimia

2. Ei ilman suojalaitteita

3. Ei löysin vaattein

4. Ei sormia lähelle terää

5. Ei kiireellä

6. Ei riskillä

7. Ei rutiinilla

8. Ei häirittynä

9. Ei väsyneenä

10. Ei yksin talossa

Näiden kymmenen kohdan lisäksi pitkät hiukset on hyvä kiinnittää ja kaikki roikkuvat korut yms. pitää ottaa pois työskentelyn ajaksi.

Samaisessa kirjassa on liitteenä kiinteästi asennettujen puuntyöstökoneiden laitekohtaiset turvaohjeet, jotka on kaikkien hyvä opiskella uudelleen juuri ennen koneiden käyttöä. Lisäksi oppilaille (niihin koneisiin, mitä he saavat käyttää), voisi laittaa turvallisuusohjeet jokaisen koneen läheisyyteen.

 

6. ITSEARVIOINTI KO. OPINTOJAKSOSTA JA OMASTA TOTEUTUKSESTA

KSPI -kurssityön suunnittelu alkoi loisteliaassa ympäristössä, paluumatkalla Rauman OKL:lle Kylmäpihlajan majakalta. Laivan keinuessa ryhmämme ideoi saamamme tehtävän annon pohjalta käsityötuoteperheen. Minä suunnittelin toteuttavani pellavaisen servietin elokuun viimeisen viikonlopun juhlaamme. Suunnittelu osuus oli  nopeaa, se oli valmiina aikatauluineen laivan saapuessa satamaa.

Päästyäni kontaktijaksolta kotiin, aloin selvittää materiaalien saantia ja työvälineitä. Tiesin, että meillä on töissä pöytäkangaspuut, mutta materiaalin paksuuden mukaan määräytyvä pirta kangaspuihin oli jostain saatava ostettua tai lainattua. Koska olen ennenkin kutonut, tiesin ensimmäisenä lähteä kyselemään materiaaleja ja mahdollisia puuttuvia työvälineitä käsityökeskuksesta. Järvenpään käsityökeskukselta sain tilattua kerrattua aivinapellavaa ja sain lainaksi sopivan tiheyksisen pirran, mutta vähän se tuli luhan leveydestä yli haittaamatta kuitenkaan itse työskentelyä. Pääsin aloittamaan kankaan rakentamisen pöytäkangaspuihin reilun kahden viikon päästä suunnittelun aloittamisesta, koska loimilangan tilaus kesti odottamaani kauemmin.

Varsinaisen serviettimallin suunnitteluun ja kokeilujen tekemiseen olisin halunnut käyttää enemmän aikaa. Päätyessämme yhteistuumin järjestämään elokuun viimeisen viikonlopun juhlamme mahdollisimman pikaisesti ja etenkin ennen, kuin syksyn sää huononisi juhlien järjestelyjen kannalta  liian kylmäksi, aikaa suunnitteluun ja kokeiluun oli melko niukasti. Kudonta-tekniikkana pöytäkangaspuilla antaa lukuisia mahdollisuuksia toteuttaa lautasliinakangas. Suunnittelun ja kokeilujen puolesta tein työni todella minimalistisella työmäärällä. Minulla tosin oli hyvin selkeä visio, mitä lautasliinakankaalta hain ja mielestäni sain toteutettua työssäni  piirtämäni luonnoksen juhlaservietistä. Pitsipoimintatekniikka ei olisi taipunut suunnitelmieni kaikkiin muotoihin. Lähinnä pitsipoimintojen määrää ja rytmitystä olisi voinut muunnella eri kokeilussa. Myös erivärisiä pellavalankoja olisi voinut yhdistää sekä pitsipoimintaan että palttinaan saaden näin lisämahdollisuuksia erilaisiin serviettimalleihin.

Maanantaista 16.9.2013 tiistai-iltaan 24.9.2014 rakensin kangasta 22h ja ensimmäisen servietin kutomiseen käytin aikaa 5,5h töiden jälkeen. Tunne oli kuin olisin asunut työpaikallani, mutta servietin viimeistelyn  (2h)ja servietin pidikkeen (1h) valmistuksen jälkeen sain lähetettyä sen 25.9.2013 Kristiinankaupunkiin muiden tuoteperheeseen kuuluvien jäsenten joukkoon juhliimme. Vesisateista huolimatta juhlat pidettiin upeissa maisemissa. Tässä kuva juhlakattauksesta: 

 



 

Servietti on kokonaisuutena mielestäni onnistunut. Pellavaservietti on luonnollinen osa juhlamme kattausta lautasen alusen ja kynttilälyhtyjen kanssa. Serviettiä ei aivan suoraan voi soveltaa koulukäsityöhön; materiaali on vaihdettava oppilaille helpommin käsiteltäväksi, esim. paksu villalanka. Käyttämäni kudonnan tekniikka, sidoksena palttina täydentäen poimimalla on mahdollista toteuttaa suoraan samalla tavalla kuin omassa työssäni.

Tuotteessani käyttämäni  kerrattu aivinapellavalanka on erittäin sopiva kudottuun lautasliinaan. Kerratun pellavan kiilto tulee hyvin esiin palttinaosuuksissa ja karjalaisen pitsipoiminnan kohdalla langat kiertyvät kauniisti poimittuihin kuvioihin. Valitsemallani tekniikalla sain haluamani pitsimäisyyden ja lautasliinalle tarpeellisen taipuisuuden aikaiseksi.

Palttinaosuuksissa servietissä huomaa selvää tiheysvirhettä. Uskoisin tämän olevan osittain pöytäkangaspuiden syytä, sillä kudottaessa minulla oli koko ajan sama loimen kireys, käytin pingotinta oikein eikä luhan lyönnissäkään ollut kovin suurta vaihtelua. Tästä johtuen en varmaankaan rakenna pöytäkangaspuihin aivinapellavasta lointa toista kertaa. Rohdinpellava on sen verran paksumpaa kuin aivina, että uskoisin siinä olevan vähemmän vaarana tiheysvirheiden näkyminen näin selkeästi kuin nyt tuli esille.

Prosessissa tuli vastaan asioita, joita en osannut huomioida etukäteen. Niisimisessä loppuivat sopivat niidet ja niitä en saanut ostettua käsityökeskuksesta lisää. Ongelman ratkaisin tekemällä itse sopivat niidet, jotta sain kaikki tarvitsemani loimilangat niisittyä. Tämä olisi kyllä pitänyt osata ennakoida, mutta työn ohessa työskenneltäessä melko ison käsityöprosessin parissa ei näköjään muista riittävästi ennakkoon ajatella mahdollisia ongelmakohtia.

Kudottaessa viriön kanssa oli myös ongelmia. Kaikki loimilangat eivät nousseet viriön mukana, kuten olisi pitänyt. Tähän oli yhtenä syynä kahdenlaiset niidet: kaupalliset nailonniidet ja itse tehdyt kalalankaniidet. Yllättäen itse tehdyt niidet toimivat paremmin kuin teolliset. Loimen lankamäärä (400 l) pöytäkangaspuille oli myös vähän liikaa; tästä syystä langat vähän takerteli myös.

Loimen kireys oli päässyt minun käsissäni vähän epätasoittumaan loimea tukille käärittäessä ja pohjukoita leikattaessa, mistä syystä viriö ei myöskään oikein halunnut nousta kaikkien lankojen kohdalla.  Korjasin loimen tasakireyttä tukille sijoitettavilla apulastoilla ja sain kudottua kohtuullisen siistit servietit.

Oman käsityöprosessin esittely bogissa oli mukavaa ajanvietettä, koska olin kuvannut kudonnan eri vaiheita blogia ajatellen  jo syksyllä. Dokumentoinnin aikana on tullut opittua monta uutta taitoa, joita yritän saada mukaan omaan opetukseeni mahdollisimman paljon. Teknisiä ongelmia on ollut, mutta laitteen vaihdoilla ja oman lapsen teknisen osaamisen hyödyntämisellä olen niistä selvinnyt melko helposti.

Ajankäytön kannalta opintojaksoa tarkasteltaessa voin todeta, että olen saanut jaksotettua työskentelyni syksyn yhtä todella tiivistä viikkoa huolimatta hyvin siten, että olen tehnyt kirjallisia töitä ja raportointeja työstä lomalla oloaikoina   ja näin ollen olen saanut keskittyä kuhunkin työhön hyvin.

Yhtenä pulmana  jaksossa oli projektiryhmien muodostuminen alkuvaiheessa. Kylmäpihlajan majakalla tapahtunut ryhmäjako olisi ollut hyvä tehdä siten, että ryhmäläisten kahteen ryhmään jako olisi huomioitu pienempiä projektiryhmiä tehdessä. Ryhmäni muodostui siten, että minä olin ainoana 2.ryhmästä, kun muut olivat 1.ryhmän jäseniä. Tästä johtuen ja lisäksi siitä, että asun ihan toisella puolella Suomea kuin muut ryhmäläiseni, en päässyt osallistumaan elokuun viimeisen päivän juhlaamme.  Olemme toki voineet kommunikoida sähköisin viestintävälinein koko projektin ajan ja tehtävä on saatu viimeistä esitystä 16.1.2014 vaille valmiiksi ajoissa.

5. OPETUSMATERIAALIT

 

Kudontatyön toteutukseen tarvittava opetusmateriaali:

Punomo.fi –verkkosivustolta (koulu maksaa lisenssin)

·         http://teeitse.punomo.fi/cat/kudonta/loimen_luominen/

·         http://teeitse.punomo.fi/home/kaipur/kudonta/toiminta.html

·         http://teeitse.punomo.fi/home/kaipur/kudonta/suunnittelu.html

·         kudontanäytteet

·         kudonnan ohjemonisteet

·         Haaveissani nyplään pitsiä- blogi

·         apuvälineet: dokumenttikamera, datatykki, interaktiivinen esitystaulu

·         harjoitusloimi (varsinaisen loimen alussa)

·         lista täydentyy tarvittaessa tehdessäni työn oppilaiden kanssa

         4. DIDAKTISTA POHDINTAA

 

Valitsin kuudennen luokan käsityöjakson suunnitelman kohteekseni siksi, että katson kudonnan tekniikkana olevan sen verran vaativaa ymmärtää, jotta vielä viidesluokkalainen ei siihen niin hyvin kykene. Toki kutoa voi jo alle kouluikäisten kanssa, mutta silloin siihen ei voi sisällyttää teoriaa eikä kankaan rakentamisprosessia. Mielestäni kudonta ilman työn rakentamisen osaamista ei ole kudontaa, vaan sille pitäisi keksiä oma nimensä, sillä suurin osa kudontaprosessia tehdään jo ennen varsinaista työn aloittamista.  

Kudonta kangaspuilla koulukäsityön tekniikkana ei ole kovin yleinen. Siihen on moniakin syitä ja suurimpana on varmastikin kankaan rakentamisen vaikeus. Jos sitä ei ole rakentanut alusta lähtien monta kertaa, niin epävarmuus on esteenä ylipäätään kudonnan suunnittelun aloittamisellekin. Toisena vaikeutena on käsityöluokkien tilan käytön ongelmat: yleensä kangaspuille ei ole tilaa. Lisäksi kovin monessa koulussa ei ole kangaspuita ollenkaan. Työpaikallani on kahdet pöytäkangaspuut, mutta tilaa niille ei ole käsityöluokassa. Kudontaprojektin ajaksi otankin käyttööni käsityöluokan laajennusosan, eli käytävän.

Kudontatyön suunnittelun toteutan oppilaiden kanssa kuvataidetunneilla. Vaikka kuvataiteessa on mukana myös teknisen käsityön painotuksen oppilaita, niin harjoitus on hyvä kaikille, vaikkei työtä pääse toteuttamaankaan. Suunnitteluprosessin aluksi yhteinen aivoriihi teemasta eli juhannuksesta. Etsin juhannukseen liittyviä kuvia ideoinnin pohjaksi, jotta prosessi käynnistyisi mahdollisimman helposti. Kirjataan kaikki ideat interaktiiviselle taululle, missä juhannuskuva taustalla. Taustakuva lisää toivottavasti mielikuvitusta. Seuraavassa vaiheessa siirrytään pienryhmiin, missä erilaisista väripapereista, lehtileikkeistä yms. kootaan juhannustunnelma A3 kokoiselle paperille. Tekstiilityön opiskelijat saavat nämä tunnelmakuvat itselleen, josta he yksilötyönä jatkavat suunnitteluprosessia villapannun aluseksi. Suunnittelupaperi pienennetään joko suoraan tunnelmakuvasta tai kootaan uudelleen isomman suunnittelupaperin innostamana. Pienennöstä tehdessä voidaan käyttää pannun alusen kokoista sapluunaa ja sen avulla rajata haluttu alue. Suunnitelman loppuun saattaminen tehdään käsityötunnilla.

 

Projektin mahdollisia ongelmakohtia voi tulla ajankäytön hallinnan kanssa. Jos kudonnan tekniikkaa ei pysty omaksumaan melko nopeasti, niin yksittäinen oppilas voi viedä projektista liian pitkän ajan itselleen toisten työskentelyajan kustannuksella. Toisaalta kaikki oppilaat tutustuvat jo kakkosluokalla kehyskudontaa, joten palttinan kudonta on sitä kautta jo tullut tutuksi. Jos aikataulu alkaa laahata, on mahdollista tehdä yksittäisen oppilaan kanssa siten, että hän tulee tekemään omaa kudontaosuuttaan toisen käsityöryhmän tuntien aikana, jolloin hänen on mahdollista saada enemmän opettajan ohjausta.

Varsinaisessa kudonnassa kankaan loimi voi katketa kesken työskentelyn, mutta loimen korjaaminen onnistuu helposti sitomalla loimeen jatkolanka ja kiinnittämällä se kankaan suuhun kiinni esimerkiksi nuppineulalla.

 

Työskentelyssä voi syntyä monenlaisia kudontavirheitä: niihin joko reagoidaan purkamalla työtä tai jättämällä virheet työhön. Yleensä annan oppilaan itsensä päättää, miten haluaa käsitöissä tekemiensä virheiden kanssa toimia. Paksusta villalangasta muodostunut loimi ja kuteena käytettäessä melko paksut kuteet nopeuttavat mahdollisia kudontavirheiden korjaamisia.

Eriyttäminen kunkin oppilaan taitoja vastaavaksi prosessiksi tapahtuu työn suunnittelun vaiheessa: jokainen oppilas miettii omalta osaltaan, kuinka paljon on valmis tekemään työnsä eteen: poimintojen määrä, materiaalin ohuus/paksuus, värien vaihdot/ yksivärisyys jne.

 

Kudontatyön integrointi onnistuu hyvin kuvataiteeseen (työn suunnittelu) ja historiaan (kudonnan historia).

3. JAKSOSUUNNITELMA PANNUNALUNEN METALLIKORISTEILLA (8 X 2H)

 

Kudottu villapannunalunen metallikoristeilla

-työn suunnittelun apuna voi käyttää esimerkiksi Puno.fi-sivulta löytyvää ohjeistusta: http://teeitse.punomo.fi/home/kaipur/kudonta/suunnittelu.html

-sovellan oman Venetsialaisiin juhliin suunnittelemani kudotun servietin prosessia kuudennen luokan kudonta työn suunnitelmassa vähän yksinkertaistettuna ja helpommin työstettävin materiaalein, tekniikka pysyy samana.

 

Työn tavoitteet nelikenttämallin avulla koottuna: 

TIEDOT JA TAIDOT ·         villan ominaisuudet ·          loimi ja kude ·         pöytäkangaspuut ja kudontavälineet ·         kankaan rakentaminen ·         kudontatekniikka, poiminta	SUUNNITTELUN TAIDOT ·         visuaalinen suunnittelu: pannunalunen ·         tekninen suunnittelu: työjärjestys, metallin yms. kiinnittäminen työhön
TYÖSKENTELYN TAIDOT ·         uusien taitojen oppiminen ·         ohjeiden mukaan toimiminen ·         työjärjestyksen seuraaminen ·         pitkäjänteisyys	KASVAMISEN TAIDOT ·         ilo omasta työstä ja sen tuloksesta ·         vastuu oman työskentelyn organisoinnista

1. opetusjakso 2h

1. Motivoituminen kankaan kudontaprosessiin (koko ryhmä)

-Sovitaan prosessin dokumentoinnista: portfolio vihkoon

-Tehdään yhdessä jakson tavoitteet nelikenttämallin pohjalta opettajan ohjauksessa

-Kankaan kudonnan esittelyä lyhyesti

·         Mitä kudonta on? http://teeitse.punomo.fi/home/kaipur/kudonta/toiminta.html

·         Pöytäkangaspuiden esittely

             -Tutustutaan luokan pöytäkangaspuihin

 

2. Loimen luominen luomiskehikon avulla (teoria koko luokka, luominen pienryhmä)

-teoria:  suunnitellun kankaan leveyden mukaan lankaluvun laskeminen, kankaan tiheys ja  loimen pituuden laskeminen  esimerkin avulla

- Yhdessä oppilaiden kanssa suunnitellun loimen luomisen toteuttaminen  ohjauksessa

·         loimen luonti kehikossa

·         tiuhta

·         loimen ottaminen pois kehikosta -> loimen letitys

 

2. opetusjakso 2h (teoria koko ryhmä, rakentaminen pareittain, parit vaihtuvat työn edetessä; kaikki eivät pääse tekemään kaikkia vaiheita)

 

1. Kankaan rakentaminen pöytäkangaspuihin teoriassa: video ja ohjemoniste

-http://teeitse.punomo.fi/home/kaipur/kudonta/loimi.html: oppilailla mahdollisuus katsoa opasvideo tietokoneelta koko rakennusvaiheen ajan

2. Pirtaan pistely opettajan demonstraation jälkeen parityöskentelynä

3. Niisinnästä demonstraatio, minkä jälkeen niisintä loppuun parityöskentelynä

4. Loimilankojen sitominen loimitukin varvalle ohjatusti.

5. Alkusolmut ohjatusti.

Kaikki mukana osallistuen ja katsoen vuorotellen. Jos jää odottelua paljon, mahdollisuus tehdä toista työtä sivussa.

 

3. opetusjakso 2h (yksilötyöskentelyä)

Kudontatekniikan harjoittelu

-http://teeitse.punomo.fi/home/kaipur/kudonta/kutominen.html

- jokainen oppilas kokeilee kudontaa vuorollaan / tekee toista työtä odotellessaan vuoroaan

- demonstraatio karjalaisesta pitsipoiminnasta ja kokeilu

 

 

Oman työn suunnittelu

- suunnittele villapannunalunen juhannusjuhliin

·         suunnittelun aluksi yhteinen aivoriihi juhannukseen liittyvistä elementeistä

·          suunnitelmassa huomioitavia tekijöitä: kuvioiden rytmitys, värien käyttö, kudontamateriaalivaihtoehdot

·         pannunalusen viimeistelyssä ja kuvioinnissa lisänä  käytetään metallilankaa ja helmiä. Suunnittele myös viimeistely: mihin sijoitat helmet? Mihin metallilanka? Miten solmit loimilangat?

·         sidoksena palttina: tuleeko työhön karjalaista pitsipoimintaa ja kuinka paljon? Sisällytä suunnitelmaan.

 

4.-6. opetusjakso 6h (yksilötyöskentelyä)

- oman suunnitelman pohjalta toteutetaan kudontatyö vuorollaan

- omaa kudontavuoroa odotellessa tehdään toista käsityötä

 

7.-8. opetusjakso 4 h  (yksilötyöskentelyä)

-työt otetaan pois kangaspuilta

- työn viimeistely: langat solmitaan, metallilangat ja helmet sijoitetaan työhön oman suunnitelman mukaisesti

- työt laitetaan esille suunnitelmien kanssa ja yhdessä pohditaan työssä onnistumisia ja mahdollisia kehittymiskohteita opettajan ohjauksessa

- opettajan palaute kirjallisena oppilaskohtaisesti ja keskustelu jokaisen kanssa yksilöllisesti portfolion avulla

2. KÄSITYÖTUOTE

 

Pellavaservietti Venetsialaisjuhlaan

Ryhmämme alkuideoinnin perusteella aloin suunnitella pellavaisen servietin tekemistä. Olin jo ideointivaiheessa päätynyt vahvasti valitsemaan kangaspuilla kudonnan pääasialliseksi käsityötekniikaksi täydentäen sitä jollakin kovien materiaalien tekniikalla.

Aloitin suunnitelmani piirtelemällä serviettiä alkuidean pohjalta. Tässä kuva luonnostelustani.

 

 

Servietin kokoa hahmottelin valmiiden serviettien pohjalta ja päädyin rakentamaan kankaan, jonka työleveys on 40 cm. Pellavakangas ei kutistu kangaspuilta oton jälkeen juurikaan, joten valmiskoko olisi noin 40 cm x 40 cm.

 

Käytössäni ei ollut luomapuita eikä -kehikkoa, joten loimi on luotu Järvenpään Taito Uusimaa käsityökeskuksella. Kangaspuilla työskenneltäessä melkeinpä suurin työ on kankaan laitossa puille, joten päädyin valmistamaan samalla neljä samanlaista serviettiä yhden asemasta. Loimen pituudeksi tuli 3 metriä kaikkien loimeen laskettavien varojen kanssa ja leveys määrittyi servietin leveyden mukaan 40 cm.

Työpaikallani on pöytäkangaspuut, joilla suunnittelin tekeväni kurssityön. Pöytäkangaspuilla kudottaessa jo suunnitteluvaiheessa on otettava huomioon niiden rajoittavat tekijät: pöytäkangaspuissa on  vain neljä niisivartta, mikä rajoittaa sidosten valintaa. Perussidoksista palttina, toimikas ja pomsi ovat mahdollisia rakentaa pöytäkangaspuihin.  Kokeilinkin paperilla, onko mahdollista tehdä karjalaista pitsipoimintaa nelivartisella kärkiniisinnällä palttinasidoksessa. Onnekseni se oli mahdollista. Tässä kuva kokeilustani.

 

Serviettikankaan rakentamisprosessi

Koska olen käyttänyt pöytäkangaspuita melko vähän, etsin kankaan rakentamiseen ohjeita netistä. Käytin apuna Punomo.fi-sivuilta löytyvää pöytäkangaspuihin kankaan rakentamisvideota: http://teeitse.punomo.fi/home/kaipur/kudonta/loimi.html

Kankaan rakentamisen vaiheet pöytäkangaspuilla:

-loimen luominen

-tiuhtavarpojen laittaminen tiuhtalankojen paikoille ja loimen pohjukan leikkaaminen auki

-tiuhtavarpojen kiinnittäminen rintapuulle

-pirtaan pistely

-niisiminen

-loimilankojen sitominen loimitukilla olevaan varpaan

-loimen kiertäminen tukille

-aloitussolmujen tekeminen

Tässä loimi luotuna, kankaanlaitto-ohje netistä haettuna kannettavalle koneelle ja pirtaan pistely -vaihe alkamassa.

 

 

 

Pirtaan pistely suoritettu ja seuraavaan eli niisintään valmistautuminen.

Punomo.fi-nettisivun opetusvideolla niisitään suora niisintä neljälle niisivarrelle. Koska  halusin ehdottomasti yhdistää palttinasidokseen karjalaisen pitsipoiminnan, minun oli niisittävä kärkiniisintä neljälle varrelle eli lankojen laitto tapahtuu seuraavasti: 1. lanka niisivarsi 1, 2. lanka niisivarsi 2, 3. lanka  niisivarsi 3, 4. lanka niisivarsi 4, 5. lanka niisivarsi 3, 6. lanka niisivarsi 2, 7. lanka niisivarsi 1, 8. lanka niisivarsi 2 jne.

Pöytäkangaspuissa kudotaan yleensä pieniä kudontatöitä, joiden lankaluku on melko pieni. Vaikka serviettikankaan kudonta leveys oli vain 40 cm, niin lankaluku tuli melko suureksi (400 lankaa), koska halusin käyttää kerrattua aivina pellavalankaa. Niinpä niisiessä kohtasin ongelman, johon en ollut osannut kunnolla valmistautua; minulla oli tarpeellinen määrä niisiä, mutta ne olivat tavallisiin kangaspuihin, eivät pöytäkangaspuihin. Ongelman muodosti se, että pöytä- ja tavallisten lattiakangaspuiden niidet ovat eri pituisia. Niinpä kesken niisintäprosessin rakensin niisien tekokoneen ja tein itse puuttuvat niidet.

Tässä kuva niisien tekokoneestani ja valmiita sopivan pituisia niisiä pöytäkangaspuihin. Valmiita niisiä voi ostaa kudonnan työvälineisiin erikoistuneista liikkeistä, mutta aikataulullisesti minulla ei ollut aikaa tilata sopivia niisiä.

Tässä kuvassa niisintä valmiina ja tarkistettuna. Siirtyminen loimilankojen sitomiseen loimitukilla olevaan varpaan.

 

 

 

Loimen tasoittamisen tein paksulla puuvillakuteella. Pingotin pitää kankaan reunat kudottaessa tasaisina. Palttina sidosta servietin alussa näkyy pingottimen takaa jo pikkuisen.

 

 

 

Ennen kuin pääsin kokeilemaan karjalaista pitsipoimintaa, minun piti tehdä siihen tarvittava poimintalasta itse. Käytin pohjana valmista puurimaa, josta toisen pään pyöristämällä ja ohentamalla  tein poimintaan sopivan työvälineen eli poimintalastan. Kuva koulumme teknisen työluokan hiontakoneelta työskennellessäni  poimintalastan hiomisen parissa.

Poimintalastan kärki konehionnan jälkeen ennen loppuhiontaa hiontapaperilla.

Karjalainen pitsipoiminta tehdään siten, että vivuilla muodostetaan poimintaviriö, mistä poimintalastalla siirretään kolmen langan nippuja siten, että ne muodostavat seuraavan  kuvan mukaisen kierteen keskenään.

 

 

Poimintakertojen välillä kudoin palttinaa. Servietin kuviot muodostuivat vuoroin tehdyistä poimintakerroista  ja palttinan kerroksista.  Tältä näytti tämä työvaihe:

 

Tässä  ensimmäinen serviettikangas valmiina kangaspuissa.

Pitsipoiminnasta lähikuva:

 

Kankaan puilta oton jälkeen servietin viimeistelyyn tein ensin ompelukoneella kolmen piston siksakilla huolittelun  molempiin servietin päihin, jotta kangas ei alkaisi purkaantua.  Alla olevassa kuvassa alempi vasta huoliteltu ja päällimmäisessä on jo huolittelun jälkeen käsin piilopistoin ommeltu kaksitaitteinen päärme molemmissa reunoissa. Hulpioreunat jätin päärmäämättä, koska servietti taipui kauniimmin silloin. Lopuksi pellavaservietin silitys ja näin kurssityön tekstiilityön osuus oli valmis.

 

Servietti on valmistettu tekstiilityön kudonnan tekniikan avulla. Tehtävän annon mukaan tuotteessa pitää olla sekä tekstiilityön että teknisen työn tekniikoita käytettynä. Täydensin servietin tekemällä siihen pidikkeen kovista materiaaleista. Hyödynsin vanhaa kynttilän mansettia, johon liimasin kuumaliimalla kauniita kiviä koko renkaan ympärysmitan täyteen.

 

Servietti elokuun viimeisen viikonlopun kattauksessa yhdessä kivirengaspidikkeen kanssa muiden ryhmämme tuoteperheen jäsenten kera: meri, kallio, puu ja tyrnit luonnonkuituineen uudessa kokoonpanossa.

KÄPOP2.0

KSP1 KURSSITYÖ

MUINAISTULIEN YÖ – ALAKOULUN KÄSITYÖPROJEKTI

1.       KÄSITYÖTUOTTEESEEN LIITTYVÄÄ TUOTESUUNNITTELUA

 

Käsityön perusteita perusopetuksen opettajille -täydennyskoulutus alkoi torstaina 29. elokuuta 2013. Kontaktiopetuksen aloituspäivän saimme viettää Kylmäpihlajan majakalla, mikä sijaitsee Rauman saariston uloimmaisella luodolla.

 

Tehtävän anto

Suunnitelkaa ja toteuttakaa ryhmissä elokuun viimeisen viikonlopun juhliin käsityönä valmistettava, muodoltaan ja sisällöltään yhtenäinen 2-4 tuotteen kokonaisuus.

 

Ideointi

Saatuamme  tehtävän annon Kylmäpihlajan majakalla ja tietäessämme, että ryhmämme jäsenet ovat eri puolella Suomea kontaktiopetusjaksojen väliajat, niin ryhmämme aloitti ideoinnin vauhdikkaasti saaristosta Rauman OKL:lle  takaisinpaluulaivamatkan aikana. Ryhmässämme Annemari ja Marjo ovat Venetsialais-natiiveja ja Annaliisa on kotoisin sisämaasta, jolle elokuun viimeisen viikonlopun juhla jo käsitteenä on aivan uusi.

Ryhmämme työskentely käynnistyi vaivattomasti; pallottelimme laivan keinuessa aivoriihen omaisesti erilaisia ideoita, joista melko nopeasti päädyimme luontoa lähellä olevaan teemaan ja luonnonmateriaaleihin. Ajatus meren rannalla oleviin juhliin ja juhlien kohderyhmään tuli TV-sarjasta neljän tähden illallinen. Meidän mukaelmamme tosin on se, että meitä on kolme emäntää ja kutsumme yhden vieraan, kun tv-sarjassa kukin neljästä julkkiksesta kutsuu vuorollaan muut kolme syömään.

Kun juhlien teema ja vierasmäärä selkiytyi, aloimme miettiä juhlien toteuttamista. Käsityönä valmistettava tuoteperhe juhliin syntyi mielikuvamme perusteella juhliin tarvitsemistamme esineistä. Päädyimme kynttilävalaistukseen, mistä saimme ensimmäisen tuoteperheen jäsenen: puukarahkaan sidotut pienet kynttilälyhdyt. Puuta pehmentämään ideoimme  luonnonkuidun käyttöä, pellavaa. Kattausta miettiessämme ajatuksissamme oli Kylmäpihlajan majakan maisemat: kelopuu, tyrnit ja komeat kalliot. Lautasen alunen syntyi mielikuvissamme kelopuusta, johon yhdistettiin pellavaa. Ja kattausta täydentämään suunnittelimme pellavaisen servietin ja siihen kivistä rakennetun rengaspidikkeen.

Käsityötuoteperheen suunnittelu ja toteutuksen tehtävien jako 

Idean tuoteperheestä synnyttyä tehtävänjako elokuun viimeisen viikonlopun juhliin toteutettavasta käsityönä tehdyistä tuotteista  tapahtui kunkin ryhmän jäsenen omien ehdotusten ja mielenkiinnon kohteiden mukaisesti: Annemari päätyi valmistamaan omaperäistä kynttilälyhtyä, Marjo kelopuista lautasen alusta ja Annaliisa pellavaista serviettiä.

Tutkittuani suunnitteluprosessien historiaa kirjallisuuden perusteella, löysin kahden ongelma-avaruuden mallin(Seitamaa-Hakkarainen 1994; 2000) suunnittelussa. Siinä on kaksi suunnittelun pääelementtiä: komposition  ja konstruktion suunnittelu. Komposition suunnittelulla tarkoitetaan suunnittelun yleisiä elementtien ja visuaalisen suunnittelun periaatteita, siis tuotteen väri, kuvio, muoto, koko yms. Konstruktion suunnittelulla tarkoitetaan suunnittelualueen erityisiä elementtejä ja periaatteita, kuten materiaalit, rakenteet ja tekemisen suunnittelun. Oma suunnitteluprosessini eteni tällä kaavalla: tuotin sekä kuvallisen että teknisen suunnitelman samanaikaisesti niiden ollessa keskenään vuorovaikutuksessa. Prosessin edetessä suunnitelmani täsmentyi  ja määrittyi yksityiskohtaisesti.

Tehtävän annon mukaisesti käsityötuotteita yhdistävät tekijät on otettu suunnittelussa huomioon. Tätä tuoteperhettä yhdistävät luonnonmateriaalit; pellava, kivi, puu. Muodoltaan tuoteperhettä yhdistävät pellavalankojen kierteet: kynttilälyhdyissä ja lautasen alusessa letitys ja servietissä karjalaisen pitsipoiminnan keinoin aikaan saatu kierre langoissa, mitkä muodostavat letitysmäisen kuvion palttinasidoksen rinnalla. Sisällöltään tuoteperheessä on yhteneväinen materiaali, toteutus käsityönä  ja ne on suunniteltu samaan juhlakokonaisuuteen, elokuun viimeisen viikonlopun juhlaan, täydentämään toisiaan.

 

Taustaa: Elokuun viimeinen viikonloppu, Venetsialaisjuhlat

Venetsialaiset ovat elokuun viimeisen viikonlopun aikana vietettävä Länsi-Suomen rannikkoseudun veneily - ja mökkeilykauden päätösjuhla. Ne ovat myös veden, tulen ja valon juhla, mistä syystä elokuun viimeisen viikonlopun juhlia nimitetään myös muinaistulien juhlaksi. Rauma ja Kokkola ovat keskeisiä Venetsialaisten juhlien esiintymisalueita.

Suomessa Venetsialaisjuhlaperinne on kestänyt reilun sata vuotta. Kyse on kuitenkin alun perin tuhatvuotisesta perinteestä, mikä perustuu Italian Venetsian karnevaaliperinteeseen. Veden äärellä vietettäviin karnevaaleihin kuului perinteisesti kiinalaiset ilotulitteet, mitkä ovat tulleet Euroopan kautta turistien mukana myös Suomen satamakaupunkien juhlaperinteisiin.

Seuraava artikkeli on peräisin kaupunkilehti Uusi Rauma keskiviikkona 28.8.2013 ilmestyneestä julkaisusta. Tästä käy ilmi nykyaikana Rauman seudulla vietettävien Venetsialaisten juhlaperinteen piirteitä.
 

 

Ruotsinkielisellä Pohjanmaan, etenkin Vaasan alueella vietetään yleisesti huvilakauden päättäjäisiä. Juhlaa vietetään kesämökeillä huvilakauden päättymisen vuoksi elokuun viimeisenä viikonloppuna. Huviloiksi kutsutaan vaatimattomiakin kesämökkejä Etelä-Pohjanmaan rannikolla ja Vaasan seudulla. Huvilakauden päättäjäisjuhlaa on vietetty 1800-luvun puolesta välistä lähtien ja juhlan nimi on säilynyt nykypäiviin saakka samana. Tuolloin perheen isä vei keväällä koulujen loputtua äidin ja lapset veneellä saaressa sijainneelle kesäasunnolle, huvilalle. Koulut alkoivat ennen vasta syyskuussa, joten juuri ennen koulujen alkamista väki kokoontui elokuun viimeisenä viikonloppuna juhlimaan huvilakauden päättäjäisiä. Vaasan seudulla juhlia vietetään nimenomaan huviloilla, kun taas Kokkolassa samanaikaisesti vietettäviä Venetsialaisia juhlitaan enemmän kaupunkijuhlina.

Huvilakauden päättäjäisiä ja Venetsialaisia arvostetaan rannikkoseudulla yhtä suurena juhlana kuin juhannus. Tämä näkyy lehtien etusivuilla samalla tavalla kuin muualla Suomessa juhannus. Seuraava mainos on Länsi-Suomi -lehden etusivulta perjantaina 30. elokuuta 2013.

 

 

Elokuun viimeisen viikonlopun juhlaa eli venetsialaisia vietetään myös muuallakin Suomessa kuin rannikkoseuduilla. Tampereella juhlaa on vietetty keskustassa ja Härmälänrannassa vanhassa lentokonetehtaassa. Helsingissä venetsialaisia vietetään Vuosaaren Aurinkolahdessa. Hämeenlinnassa juhlaa on järjestetty Ahvenistolla ja Savonlinnassakin on venetsialaisperinnettä ylläpidetty. Ensi vuonna tosin Savonlinna ilmoittaa yhdistävänsä Syystulet ja Linnapäivän uudeksi suurtapahtumaksi eli Savonlinna siirtyy keskiaikaan elokuun viimeisenä viikonloppuna. Koska näyttäisi siltä, että elokuun viimeisen viikonlopun juhla ei ole pelkästään rannikkoseudun etuoikeus, niin täytynee alkaa miettiä, miten Venetsialaiset sopisivat Sipoolaiseen maalaismaisemaan ja kuinka ensi syksynä juhlisimme naapurustomme kesken Lintumetsäntien elokuun viimeistä viikonloppua. Seuraava kuva on Lintumetsäntien (naapuristomme)  uuden vuoden juhlien ilotulituksesta. Tästä alkaa Lintumetsäntien ensimmäisen elokuun viimeisen viikonlopun juhlien suunnittelu ja toteutus.