4. DIDAKTISTA POHDINTAA

 

Valitsin kuudennen luokan käsityöjakson suunnitelman kohteekseni siksi, että katson kudonnan tekniikkana olevan sen verran vaativaa ymmärtää, jotta vielä viidesluokkalainen ei siihen niin hyvin kykene. Toki kutoa voi jo alle kouluikäisten kanssa, mutta silloin siihen ei voi sisällyttää teoriaa eikä kankaan rakentamisprosessia. Mielestäni kudonta ilman työn rakentamisen osaamista ei ole kudontaa, vaan sille pitäisi keksiä oma nimensä, sillä suurin osa kudontaprosessia tehdään jo ennen varsinaista työn aloittamista.  

Kudonta kangaspuilla koulukäsityön tekniikkana ei ole kovin yleinen. Siihen on moniakin syitä ja suurimpana on varmastikin kankaan rakentamisen vaikeus. Jos sitä ei ole rakentanut alusta lähtien monta kertaa, niin epävarmuus on esteenä ylipäätään kudonnan suunnittelun aloittamisellekin. Toisena vaikeutena on käsityöluokkien tilan käytön ongelmat: yleensä kangaspuille ei ole tilaa. Lisäksi kovin monessa koulussa ei ole kangaspuita ollenkaan. Työpaikallani on kahdet pöytäkangaspuut, mutta tilaa niille ei ole käsityöluokassa. Kudontaprojektin ajaksi otankin käyttööni käsityöluokan laajennusosan, eli käytävän.

Kudontatyön suunnittelun toteutan oppilaiden kanssa kuvataidetunneilla. Vaikka kuvataiteessa on mukana myös teknisen käsityön painotuksen oppilaita, niin harjoitus on hyvä kaikille, vaikkei työtä pääse toteuttamaankaan. Suunnitteluprosessin aluksi yhteinen aivoriihi teemasta eli juhannuksesta. Etsin juhannukseen liittyviä kuvia ideoinnin pohjaksi, jotta prosessi käynnistyisi mahdollisimman helposti. Kirjataan kaikki ideat interaktiiviselle taululle, missä juhannuskuva taustalla. Taustakuva lisää toivottavasti mielikuvitusta. Seuraavassa vaiheessa siirrytään pienryhmiin, missä erilaisista väripapereista, lehtileikkeistä yms. kootaan juhannustunnelma A3 kokoiselle paperille. Tekstiilityön opiskelijat saavat nämä tunnelmakuvat itselleen, josta he yksilötyönä jatkavat suunnitteluprosessia villapannun aluseksi. Suunnittelupaperi pienennetään joko suoraan tunnelmakuvasta tai kootaan uudelleen isomman suunnittelupaperin innostamana. Pienennöstä tehdessä voidaan käyttää pannun alusen kokoista sapluunaa ja sen avulla rajata haluttu alue. Suunnitelman loppuun saattaminen tehdään käsityötunnilla.

 

Projektin mahdollisia ongelmakohtia voi tulla ajankäytön hallinnan kanssa. Jos kudonnan tekniikkaa ei pysty omaksumaan melko nopeasti, niin yksittäinen oppilas voi viedä projektista liian pitkän ajan itselleen toisten työskentelyajan kustannuksella. Toisaalta kaikki oppilaat tutustuvat jo kakkosluokalla kehyskudontaa, joten palttinan kudonta on sitä kautta jo tullut tutuksi. Jos aikataulu alkaa laahata, on mahdollista tehdä yksittäisen oppilaan kanssa siten, että hän tulee tekemään omaa kudontaosuuttaan toisen käsityöryhmän tuntien aikana, jolloin hänen on mahdollista saada enemmän opettajan ohjausta.

Varsinaisessa kudonnassa kankaan loimi voi katketa kesken työskentelyn, mutta loimen korjaaminen onnistuu helposti sitomalla loimeen jatkolanka ja kiinnittämällä se kankaan suuhun kiinni esimerkiksi nuppineulalla.

 

Työskentelyssä voi syntyä monenlaisia kudontavirheitä: niihin joko reagoidaan purkamalla työtä tai jättämällä virheet työhön. Yleensä annan oppilaan itsensä päättää, miten haluaa käsitöissä tekemiensä virheiden kanssa toimia. Paksusta villalangasta muodostunut loimi ja kuteena käytettäessä melko paksut kuteet nopeuttavat mahdollisia kudontavirheiden korjaamisia.

Eriyttäminen kunkin oppilaan taitoja vastaavaksi prosessiksi tapahtuu työn suunnittelun vaiheessa: jokainen oppilas miettii omalta osaltaan, kuinka paljon on valmis tekemään työnsä eteen: poimintojen määrä, materiaalin ohuus/paksuus, värien vaihdot/ yksivärisyys jne.

 

Kudontatyön integrointi onnistuu hyvin kuvataiteeseen (työn suunnittelu) ja historiaan (kudonnan historia).

3. JAKSOSUUNNITELMA PANNUNALUNEN METALLIKORISTEILLA (8 X 2H)

 

Kudottu villapannunalunen metallikoristeilla

-työn suunnittelun apuna voi käyttää esimerkiksi Puno.fi-sivulta löytyvää ohjeistusta: http://teeitse.punomo.fi/home/kaipur/kudonta/suunnittelu.html

-sovellan oman Venetsialaisiin juhliin suunnittelemani kudotun servietin prosessia kuudennen luokan kudonta työn suunnitelmassa vähän yksinkertaistettuna ja helpommin työstettävin materiaalein, tekniikka pysyy samana.

 

Työn tavoitteet nelikenttämallin avulla koottuna: 

TIEDOT JA TAIDOT ·         villan ominaisuudet ·          loimi ja kude ·         pöytäkangaspuut ja kudontavälineet ·         kankaan rakentaminen ·         kudontatekniikka, poiminta	SUUNNITTELUN TAIDOT ·         visuaalinen suunnittelu: pannunalunen ·         tekninen suunnittelu: työjärjestys, metallin yms. kiinnittäminen työhön
TYÖSKENTELYN TAIDOT ·         uusien taitojen oppiminen ·         ohjeiden mukaan toimiminen ·         työjärjestyksen seuraaminen ·         pitkäjänteisyys	KASVAMISEN TAIDOT ·         ilo omasta työstä ja sen tuloksesta ·         vastuu oman työskentelyn organisoinnista

1. opetusjakso 2h

1. Motivoituminen kankaan kudontaprosessiin (koko ryhmä)

-Sovitaan prosessin dokumentoinnista: portfolio vihkoon

-Tehdään yhdessä jakson tavoitteet nelikenttämallin pohjalta opettajan ohjauksessa

-Kankaan kudonnan esittelyä lyhyesti

·         Mitä kudonta on? http://teeitse.punomo.fi/home/kaipur/kudonta/toiminta.html

·         Pöytäkangaspuiden esittely

             -Tutustutaan luokan pöytäkangaspuihin

 

2. Loimen luominen luomiskehikon avulla (teoria koko luokka, luominen pienryhmä)

-teoria:  suunnitellun kankaan leveyden mukaan lankaluvun laskeminen, kankaan tiheys ja  loimen pituuden laskeminen  esimerkin avulla

- Yhdessä oppilaiden kanssa suunnitellun loimen luomisen toteuttaminen  ohjauksessa

·         loimen luonti kehikossa

·         tiuhta

·         loimen ottaminen pois kehikosta -> loimen letitys

 

2. opetusjakso 2h (teoria koko ryhmä, rakentaminen pareittain, parit vaihtuvat työn edetessä; kaikki eivät pääse tekemään kaikkia vaiheita)

 

1. Kankaan rakentaminen pöytäkangaspuihin teoriassa: video ja ohjemoniste

-http://teeitse.punomo.fi/home/kaipur/kudonta/loimi.html: oppilailla mahdollisuus katsoa opasvideo tietokoneelta koko rakennusvaiheen ajan

2. Pirtaan pistely opettajan demonstraation jälkeen parityöskentelynä

3. Niisinnästä demonstraatio, minkä jälkeen niisintä loppuun parityöskentelynä

4. Loimilankojen sitominen loimitukin varvalle ohjatusti.

5. Alkusolmut ohjatusti.

Kaikki mukana osallistuen ja katsoen vuorotellen. Jos jää odottelua paljon, mahdollisuus tehdä toista työtä sivussa.

 

3. opetusjakso 2h (yksilötyöskentelyä)

Kudontatekniikan harjoittelu

-http://teeitse.punomo.fi/home/kaipur/kudonta/kutominen.html

- jokainen oppilas kokeilee kudontaa vuorollaan / tekee toista työtä odotellessaan vuoroaan

- demonstraatio karjalaisesta pitsipoiminnasta ja kokeilu

 

 

Oman työn suunnittelu

- suunnittele villapannunalunen juhannusjuhliin

·         suunnittelun aluksi yhteinen aivoriihi juhannukseen liittyvistä elementeistä

·          suunnitelmassa huomioitavia tekijöitä: kuvioiden rytmitys, värien käyttö, kudontamateriaalivaihtoehdot

·         pannunalusen viimeistelyssä ja kuvioinnissa lisänä  käytetään metallilankaa ja helmiä. Suunnittele myös viimeistely: mihin sijoitat helmet? Mihin metallilanka? Miten solmit loimilangat?

·         sidoksena palttina: tuleeko työhön karjalaista pitsipoimintaa ja kuinka paljon? Sisällytä suunnitelmaan.

 

4.-6. opetusjakso 6h (yksilötyöskentelyä)

- oman suunnitelman pohjalta toteutetaan kudontatyö vuorollaan

- omaa kudontavuoroa odotellessa tehdään toista käsityötä

 

7.-8. opetusjakso 4 h  (yksilötyöskentelyä)

-työt otetaan pois kangaspuilta

- työn viimeistely: langat solmitaan, metallilangat ja helmet sijoitetaan työhön oman suunnitelman mukaisesti

- työt laitetaan esille suunnitelmien kanssa ja yhdessä pohditaan työssä onnistumisia ja mahdollisia kehittymiskohteita opettajan ohjauksessa

- opettajan palaute kirjallisena oppilaskohtaisesti ja keskustelu jokaisen kanssa yksilöllisesti portfolion avulla

2. KÄSITYÖTUOTE

 

Pellavaservietti Venetsialaisjuhlaan

Ryhmämme alkuideoinnin perusteella aloin suunnitella pellavaisen servietin tekemistä. Olin jo ideointivaiheessa päätynyt vahvasti valitsemaan kangaspuilla kudonnan pääasialliseksi käsityötekniikaksi täydentäen sitä jollakin kovien materiaalien tekniikalla.

Aloitin suunnitelmani piirtelemällä serviettiä alkuidean pohjalta. Tässä kuva luonnostelustani.

 

 

Servietin kokoa hahmottelin valmiiden serviettien pohjalta ja päädyin rakentamaan kankaan, jonka työleveys on 40 cm. Pellavakangas ei kutistu kangaspuilta oton jälkeen juurikaan, joten valmiskoko olisi noin 40 cm x 40 cm.

 

Käytössäni ei ollut luomapuita eikä -kehikkoa, joten loimi on luotu Järvenpään Taito Uusimaa käsityökeskuksella. Kangaspuilla työskenneltäessä melkeinpä suurin työ on kankaan laitossa puille, joten päädyin valmistamaan samalla neljä samanlaista serviettiä yhden asemasta. Loimen pituudeksi tuli 3 metriä kaikkien loimeen laskettavien varojen kanssa ja leveys määrittyi servietin leveyden mukaan 40 cm.

Työpaikallani on pöytäkangaspuut, joilla suunnittelin tekeväni kurssityön. Pöytäkangaspuilla kudottaessa jo suunnitteluvaiheessa on otettava huomioon niiden rajoittavat tekijät: pöytäkangaspuissa on  vain neljä niisivartta, mikä rajoittaa sidosten valintaa. Perussidoksista palttina, toimikas ja pomsi ovat mahdollisia rakentaa pöytäkangaspuihin.  Kokeilinkin paperilla, onko mahdollista tehdä karjalaista pitsipoimintaa nelivartisella kärkiniisinnällä palttinasidoksessa. Onnekseni se oli mahdollista. Tässä kuva kokeilustani.

 

Serviettikankaan rakentamisprosessi

Koska olen käyttänyt pöytäkangaspuita melko vähän, etsin kankaan rakentamiseen ohjeita netistä. Käytin apuna Punomo.fi-sivuilta löytyvää pöytäkangaspuihin kankaan rakentamisvideota: http://teeitse.punomo.fi/home/kaipur/kudonta/loimi.html

Kankaan rakentamisen vaiheet pöytäkangaspuilla:

-loimen luominen

-tiuhtavarpojen laittaminen tiuhtalankojen paikoille ja loimen pohjukan leikkaaminen auki

-tiuhtavarpojen kiinnittäminen rintapuulle

-pirtaan pistely

-niisiminen

-loimilankojen sitominen loimitukilla olevaan varpaan

-loimen kiertäminen tukille

-aloitussolmujen tekeminen

Tässä loimi luotuna, kankaanlaitto-ohje netistä haettuna kannettavalle koneelle ja pirtaan pistely -vaihe alkamassa.

 

 

 

Pirtaan pistely suoritettu ja seuraavaan eli niisintään valmistautuminen.

Punomo.fi-nettisivun opetusvideolla niisitään suora niisintä neljälle niisivarrelle. Koska  halusin ehdottomasti yhdistää palttinasidokseen karjalaisen pitsipoiminnan, minun oli niisittävä kärkiniisintä neljälle varrelle eli lankojen laitto tapahtuu seuraavasti: 1. lanka niisivarsi 1, 2. lanka niisivarsi 2, 3. lanka  niisivarsi 3, 4. lanka niisivarsi 4, 5. lanka niisivarsi 3, 6. lanka niisivarsi 2, 7. lanka niisivarsi 1, 8. lanka niisivarsi 2 jne.

Pöytäkangaspuissa kudotaan yleensä pieniä kudontatöitä, joiden lankaluku on melko pieni. Vaikka serviettikankaan kudonta leveys oli vain 40 cm, niin lankaluku tuli melko suureksi (400 lankaa), koska halusin käyttää kerrattua aivina pellavalankaa. Niinpä niisiessä kohtasin ongelman, johon en ollut osannut kunnolla valmistautua; minulla oli tarpeellinen määrä niisiä, mutta ne olivat tavallisiin kangaspuihin, eivät pöytäkangaspuihin. Ongelman muodosti se, että pöytä- ja tavallisten lattiakangaspuiden niidet ovat eri pituisia. Niinpä kesken niisintäprosessin rakensin niisien tekokoneen ja tein itse puuttuvat niidet.

Tässä kuva niisien tekokoneestani ja valmiita sopivan pituisia niisiä pöytäkangaspuihin. Valmiita niisiä voi ostaa kudonnan työvälineisiin erikoistuneista liikkeistä, mutta aikataulullisesti minulla ei ollut aikaa tilata sopivia niisiä.

Tässä kuvassa niisintä valmiina ja tarkistettuna. Siirtyminen loimilankojen sitomiseen loimitukilla olevaan varpaan.

 

 

 

Loimen tasoittamisen tein paksulla puuvillakuteella. Pingotin pitää kankaan reunat kudottaessa tasaisina. Palttina sidosta servietin alussa näkyy pingottimen takaa jo pikkuisen.

 

 

 

Ennen kuin pääsin kokeilemaan karjalaista pitsipoimintaa, minun piti tehdä siihen tarvittava poimintalasta itse. Käytin pohjana valmista puurimaa, josta toisen pään pyöristämällä ja ohentamalla  tein poimintaan sopivan työvälineen eli poimintalastan. Kuva koulumme teknisen työluokan hiontakoneelta työskennellessäni  poimintalastan hiomisen parissa.

Poimintalastan kärki konehionnan jälkeen ennen loppuhiontaa hiontapaperilla.

Karjalainen pitsipoiminta tehdään siten, että vivuilla muodostetaan poimintaviriö, mistä poimintalastalla siirretään kolmen langan nippuja siten, että ne muodostavat seuraavan  kuvan mukaisen kierteen keskenään.

 

 

Poimintakertojen välillä kudoin palttinaa. Servietin kuviot muodostuivat vuoroin tehdyistä poimintakerroista  ja palttinan kerroksista.  Tältä näytti tämä työvaihe:

 

Tässä  ensimmäinen serviettikangas valmiina kangaspuissa.

Pitsipoiminnasta lähikuva:

 

Kankaan puilta oton jälkeen servietin viimeistelyyn tein ensin ompelukoneella kolmen piston siksakilla huolittelun  molempiin servietin päihin, jotta kangas ei alkaisi purkaantua.  Alla olevassa kuvassa alempi vasta huoliteltu ja päällimmäisessä on jo huolittelun jälkeen käsin piilopistoin ommeltu kaksitaitteinen päärme molemmissa reunoissa. Hulpioreunat jätin päärmäämättä, koska servietti taipui kauniimmin silloin. Lopuksi pellavaservietin silitys ja näin kurssityön tekstiilityön osuus oli valmis.

 

Servietti on valmistettu tekstiilityön kudonnan tekniikan avulla. Tehtävän annon mukaan tuotteessa pitää olla sekä tekstiilityön että teknisen työn tekniikoita käytettynä. Täydensin servietin tekemällä siihen pidikkeen kovista materiaaleista. Hyödynsin vanhaa kynttilän mansettia, johon liimasin kuumaliimalla kauniita kiviä koko renkaan ympärysmitan täyteen.

 

Servietti elokuun viimeisen viikonlopun kattauksessa yhdessä kivirengaspidikkeen kanssa muiden ryhmämme tuoteperheen jäsenten kera: meri, kallio, puu ja tyrnit luonnonkuituineen uudessa kokoonpanossa.

KÄPOP2.0

KSP1 KURSSITYÖ

MUINAISTULIEN YÖ – ALAKOULUN KÄSITYÖPROJEKTI

1.       KÄSITYÖTUOTTEESEEN LIITTYVÄÄ TUOTESUUNNITTELUA

 

Käsityön perusteita perusopetuksen opettajille -täydennyskoulutus alkoi torstaina 29. elokuuta 2013. Kontaktiopetuksen aloituspäivän saimme viettää Kylmäpihlajan majakalla, mikä sijaitsee Rauman saariston uloimmaisella luodolla.

 

Tehtävän anto

Suunnitelkaa ja toteuttakaa ryhmissä elokuun viimeisen viikonlopun juhliin käsityönä valmistettava, muodoltaan ja sisällöltään yhtenäinen 2-4 tuotteen kokonaisuus.

 

Ideointi

Saatuamme  tehtävän annon Kylmäpihlajan majakalla ja tietäessämme, että ryhmämme jäsenet ovat eri puolella Suomea kontaktiopetusjaksojen väliajat, niin ryhmämme aloitti ideoinnin vauhdikkaasti saaristosta Rauman OKL:lle  takaisinpaluulaivamatkan aikana. Ryhmässämme Annemari ja Marjo ovat Venetsialais-natiiveja ja Annaliisa on kotoisin sisämaasta, jolle elokuun viimeisen viikonlopun juhla jo käsitteenä on aivan uusi.

Ryhmämme työskentely käynnistyi vaivattomasti; pallottelimme laivan keinuessa aivoriihen omaisesti erilaisia ideoita, joista melko nopeasti päädyimme luontoa lähellä olevaan teemaan ja luonnonmateriaaleihin. Ajatus meren rannalla oleviin juhliin ja juhlien kohderyhmään tuli TV-sarjasta neljän tähden illallinen. Meidän mukaelmamme tosin on se, että meitä on kolme emäntää ja kutsumme yhden vieraan, kun tv-sarjassa kukin neljästä julkkiksesta kutsuu vuorollaan muut kolme syömään.

Kun juhlien teema ja vierasmäärä selkiytyi, aloimme miettiä juhlien toteuttamista. Käsityönä valmistettava tuoteperhe juhliin syntyi mielikuvamme perusteella juhliin tarvitsemistamme esineistä. Päädyimme kynttilävalaistukseen, mistä saimme ensimmäisen tuoteperheen jäsenen: puukarahkaan sidotut pienet kynttilälyhdyt. Puuta pehmentämään ideoimme  luonnonkuidun käyttöä, pellavaa. Kattausta miettiessämme ajatuksissamme oli Kylmäpihlajan majakan maisemat: kelopuu, tyrnit ja komeat kalliot. Lautasen alunen syntyi mielikuvissamme kelopuusta, johon yhdistettiin pellavaa. Ja kattausta täydentämään suunnittelimme pellavaisen servietin ja siihen kivistä rakennetun rengaspidikkeen.

Käsityötuoteperheen suunnittelu ja toteutuksen tehtävien jako 

Idean tuoteperheestä synnyttyä tehtävänjako elokuun viimeisen viikonlopun juhliin toteutettavasta käsityönä tehdyistä tuotteista  tapahtui kunkin ryhmän jäsenen omien ehdotusten ja mielenkiinnon kohteiden mukaisesti: Annemari päätyi valmistamaan omaperäistä kynttilälyhtyä, Marjo kelopuista lautasen alusta ja Annaliisa pellavaista serviettiä.

Tutkittuani suunnitteluprosessien historiaa kirjallisuuden perusteella, löysin kahden ongelma-avaruuden mallin(Seitamaa-Hakkarainen 1994; 2000) suunnittelussa. Siinä on kaksi suunnittelun pääelementtiä: komposition  ja konstruktion suunnittelu. Komposition suunnittelulla tarkoitetaan suunnittelun yleisiä elementtien ja visuaalisen suunnittelun periaatteita, siis tuotteen väri, kuvio, muoto, koko yms. Konstruktion suunnittelulla tarkoitetaan suunnittelualueen erityisiä elementtejä ja periaatteita, kuten materiaalit, rakenteet ja tekemisen suunnittelun. Oma suunnitteluprosessini eteni tällä kaavalla: tuotin sekä kuvallisen että teknisen suunnitelman samanaikaisesti niiden ollessa keskenään vuorovaikutuksessa. Prosessin edetessä suunnitelmani täsmentyi  ja määrittyi yksityiskohtaisesti.

Tehtävän annon mukaisesti käsityötuotteita yhdistävät tekijät on otettu suunnittelussa huomioon. Tätä tuoteperhettä yhdistävät luonnonmateriaalit; pellava, kivi, puu. Muodoltaan tuoteperhettä yhdistävät pellavalankojen kierteet: kynttilälyhdyissä ja lautasen alusessa letitys ja servietissä karjalaisen pitsipoiminnan keinoin aikaan saatu kierre langoissa, mitkä muodostavat letitysmäisen kuvion palttinasidoksen rinnalla. Sisällöltään tuoteperheessä on yhteneväinen materiaali, toteutus käsityönä  ja ne on suunniteltu samaan juhlakokonaisuuteen, elokuun viimeisen viikonlopun juhlaan, täydentämään toisiaan.

 

Taustaa: Elokuun viimeinen viikonloppu, Venetsialaisjuhlat

Venetsialaiset ovat elokuun viimeisen viikonlopun aikana vietettävä Länsi-Suomen rannikkoseudun veneily - ja mökkeilykauden päätösjuhla. Ne ovat myös veden, tulen ja valon juhla, mistä syystä elokuun viimeisen viikonlopun juhlia nimitetään myös muinaistulien juhlaksi. Rauma ja Kokkola ovat keskeisiä Venetsialaisten juhlien esiintymisalueita.

Suomessa Venetsialaisjuhlaperinne on kestänyt reilun sata vuotta. Kyse on kuitenkin alun perin tuhatvuotisesta perinteestä, mikä perustuu Italian Venetsian karnevaaliperinteeseen. Veden äärellä vietettäviin karnevaaleihin kuului perinteisesti kiinalaiset ilotulitteet, mitkä ovat tulleet Euroopan kautta turistien mukana myös Suomen satamakaupunkien juhlaperinteisiin.

Seuraava artikkeli on peräisin kaupunkilehti Uusi Rauma keskiviikkona 28.8.2013 ilmestyneestä julkaisusta. Tästä käy ilmi nykyaikana Rauman seudulla vietettävien Venetsialaisten juhlaperinteen piirteitä.
 

 

Ruotsinkielisellä Pohjanmaan, etenkin Vaasan alueella vietetään yleisesti huvilakauden päättäjäisiä. Juhlaa vietetään kesämökeillä huvilakauden päättymisen vuoksi elokuun viimeisenä viikonloppuna. Huviloiksi kutsutaan vaatimattomiakin kesämökkejä Etelä-Pohjanmaan rannikolla ja Vaasan seudulla. Huvilakauden päättäjäisjuhlaa on vietetty 1800-luvun puolesta välistä lähtien ja juhlan nimi on säilynyt nykypäiviin saakka samana. Tuolloin perheen isä vei keväällä koulujen loputtua äidin ja lapset veneellä saaressa sijainneelle kesäasunnolle, huvilalle. Koulut alkoivat ennen vasta syyskuussa, joten juuri ennen koulujen alkamista väki kokoontui elokuun viimeisenä viikonloppuna juhlimaan huvilakauden päättäjäisiä. Vaasan seudulla juhlia vietetään nimenomaan huviloilla, kun taas Kokkolassa samanaikaisesti vietettäviä Venetsialaisia juhlitaan enemmän kaupunkijuhlina.

Huvilakauden päättäjäisiä ja Venetsialaisia arvostetaan rannikkoseudulla yhtä suurena juhlana kuin juhannus. Tämä näkyy lehtien etusivuilla samalla tavalla kuin muualla Suomessa juhannus. Seuraava mainos on Länsi-Suomi -lehden etusivulta perjantaina 30. elokuuta 2013.

 

 

Elokuun viimeisen viikonlopun juhlaa eli venetsialaisia vietetään myös muuallakin Suomessa kuin rannikkoseuduilla. Tampereella juhlaa on vietetty keskustassa ja Härmälänrannassa vanhassa lentokonetehtaassa. Helsingissä venetsialaisia vietetään Vuosaaren Aurinkolahdessa. Hämeenlinnassa juhlaa on järjestetty Ahvenistolla ja Savonlinnassakin on venetsialaisperinnettä ylläpidetty. Ensi vuonna tosin Savonlinna ilmoittaa yhdistävänsä Syystulet ja Linnapäivän uudeksi suurtapahtumaksi eli Savonlinna siirtyy keskiaikaan elokuun viimeisenä viikonloppuna. Koska näyttäisi siltä, että elokuun viimeisen viikonlopun juhla ei ole pelkästään rannikkoseudun etuoikeus, niin täytynee alkaa miettiä, miten Venetsialaiset sopisivat Sipoolaiseen maalaismaisemaan ja kuinka ensi syksynä juhlisimme naapurustomme kesken Lintumetsäntien elokuun viimeistä viikonloppua. Seuraava kuva on Lintumetsäntien (naapuristomme)  uuden vuoden juhlien ilotulituksesta. Tästä alkaa Lintumetsäntien ensimmäisen elokuun viimeisen viikonlopun juhlien suunnittelu ja toteutus.

 

Elektroniikan itsenäinen harjoitustyö Kuusivahti

Elektroniikkatyö: Itsenäinen harjoitustyö

Kuusivahti

Kuusivahdin tekemisen aloitin heti lähiopetusjakson (29.-31.10.2013) jälkeen työpaikallani teknisen työn luokassa. Samalla tutustuin uudistettuun opetustilaamme ja sen välineistöön.

Kuusivahdin tekeminen sujui ongelmitta samalla jutellen koulumme uuden teknisen työn opettajan kanssa. Hän oli aloittamassa ensimmäistä elektroniikkatyötään opetuksessaan ja jännittyneenä kanssani kokeili luokkamme välineistöä ja suunnitteli neljäsluokkalaisten oppilastyötä.

Yhdessä teknisen työn opettajan kanssa  tarkasteltuamme  koululle jo tilattuja elektroniikkarakentelusarjoja, totesimme, että edellisen opettajan tilaama oppilastyö voisi olla karvan haasteellinen neljäsluokkalaisille, sillä siinä oli 38 eri juotoskohtaa, kun kuusivahdista selviää noin kahdellakymmenellä juotoksella. Päädyimme pohdiskelun jälkeen siihen, että voisi olla paikallaan kokeilla vaikeahkoksi kokemaamme  rakennussarjaa ryhmätyönä ensimmäisen kerran meidänkin koulussa.

Ohjeet Step -opetussarjan Kuusivahdissa ovat monipuoliset: laite esitellään perusteellisesti niin toiminnan kuin kokoamisenkin kannalta. Lisäksi ohjeeseen on koottu vielä vinkkejä testaukseen, mikäli laite ei jostain syystä toimi. Piirilevyn kuva ja osien sijoittelu opastavat hyvin visuaalisesti oppivaa oppilasta. Itse tein pääosin kuvanvaraisesti, koska olen visuaalisesti suuntautunut opiskelija. Jos kuvan kautta ohje ei hahmotu, niin kokoamisohjeen lukemiseen joutuu keskittämään koko tarkkaavuutensa tekstin ollessa kovin pientä. Jos kirjoittaisin ohjetta uudelleen, poimisin sieltä vain oleellisen ja liittäisin sen kuvasarjaan eri työvaiheista. Yksinkertaistamisen ja selkeyttämisen lisäksi käyttäisin isompaa tekstikokoa, jotta oppilaan itsenäinen työskentely ohjeiden hahmottamisen kautta mahdollistuisi.

Kuusivahti-opetussarja toimisi mielestäni hyvin ensimmäisenä elektroniikkatyönä kolmannella tai neljännellä luokalla. Ennen kuusivahdin kokoamisen aloittamista tosin on syytä harjoitella runsaasti komponenttien kiinnittämistä juottamalla sekä juotosten poistamista. Koulussamme ei ole tällä hetkellä tinaimulankaa, jonka olen itse todennut helpommaksi tavaksi irrottaa komponentteja ja tinaimurin käyttö jäikin kuulemani mukaan lähinnä opettajalle. Tästä ongelmasta päästäneen hankkimalla helpompikäyttöistä imulankaa, vaikkakin sen käyttökustannukset ovat korkeammat kuin tinaimurin.

Kuusivahti sopii yksilötyöskentelyyn ja motivoivin ajankohta lienee juuri ennen joululomaa. Odotan itsekin, että saan laittaa oman kuusivahtini joulukuuseemme.

Luonnollinen integrointi kuusivahti-käsityölle tapahtuu ympäristö- ja luonnontiedon kanssa. Uudistuvassa opetussuunnitelmassa tulee olemaan ympäristöoppi-niminen oppiaine, mikä sisältää samalla tavalla kuin nykyinen ympäristö -ja luonnontietokin niin biologian, maantiedon, fysiikan, kemian ja terveystiedonkin osa-alueita. Uskoakseni jossakin vaiheessa uudessakin oppiaineessa on esillä sähkö, virtapiirit ja peruskytkennät. Myös kuvataiteeseen voi integroida kuusivahdin sen kotelon osalta. Kotelon voi joko itse suunnitella ja tehdä tai tilata valmiina. Omaa suunnittelua voisi olla kotelon maalaamisessa vaikkakin se tilattaisiin valmiina.

 

Raportti ryhmätyönä toteutetusta elektroniikkatyöstä

Raportti elektroniikkatyöstä  Raumalla KäPOP2013-14 opinnoissa 31.08.201
Ryhmässä Pia Klytseroff, Tuula Orre-Aava ja Annaliisa Lamppu

Ruletti

Elektroniikkateorian jälkeen porasimme viallisiin piirilevyihin reikiä komponenttien kiinnitystä varten. Porauksessa on huomioitavaa työturvallisuus: suojalaseja on ehdottomasti käytettävä.

Porattuamme reiät piirilevyyn, tutustuimme juottimen ja tinan käyttämiseen harjoituksilla, missä kiinnitimme komponentteja  ja irrotimme ne tinaimurin avulla piirilevystä. Juotetun tinan poistamiseen on tinaimurin lisäksi olemassa tinaimulankaa, mikä kuumennettaessa imaisee tinan helposti itseensä poistaen sen näin levystä ja komponentista. Mielestämme tinaimunauha  toimi paremmin tinan poistamisessa kuin tinaimuri. Oppilaiden  kanssa käyttäisinkin ehdottomasti imunauhaa, mikäli se olisi taloudellisesti mahdollista. Tinaimuri ei juurikaan kulu käytössä, mutta tinaimulanka on imukohdastaan kertakäyttöinen.

 Ennen työn aloittamista, luimme ruletin  kokoamisohjeet. Katsoimme ja tarkistimme osaluettelon ja  aloitimme vastuksien kytkennän. Ensin juotimme R3 resistorin. Sitten kiinnitimme punaisia ledejä. Ledejä kiinnittäessä pitää olla tarkkana, että plussa (=anodi) ja miinus (=katodi) tulevat kytketyksi oikein päin, muuten virta ei kulje piirissä.

Työskenneltyämme jonkin aikaa ja useita komponentteja kiinnitettyämme, huomasimme, että aluksi olisi myös kannattanut  tarkistaa, että kaikki tarvittavat reiät löytyy valmiiksi poratusta  piirilevyyn. Reikien poraaminen on aika melko vaikeaa, jos olet jo kiinnittänyt komponentteja levyyn ja lisäksi poratessasi puuttuvia reikiä, saatat vahingoittaa jo kiinnitettyjä komponentteja.

 

Varsinkin yksin työskennellessä huomattavaa apua saa hauenleukapäillä varustetusta apukädestä. Silloin työ on koholla ja sen pystyy säätämään hyvään työskentelyasentoon. Lisäksi suurennuslasi apukädessä on tarpeellinen tarkasteltaessa juotosten onnistumista ja näin löytyvät helpommin esimerkiksi kylmät juotokset. Vaikeiden komponenttien kiinnityksessä voi käyttää lisäksi vielä apuvälineitä (tässä tinaimuri), jotta pidellessä komponenttia ei esimerkiksi sormet kuumene.

 

Työskennellessämme huomasimme, että juottaminen onnistuu paremmin parityönä;   toinen pitää juotinta ja toinen tinanauhaa. Silloin pienemmänkin oppilaan tarvitsee keskittyä vain joko juottimen kohdistamiseen tai tinalangan pitämiseen oikeassa kulmassa. Välillä kannattaa lyhentää kiinnitettyjen komponenttien johtimia. Juottaminen nopeutuu myös, jos  juottaa useampia komponentteja samalla  kerralla.

 

 

Ruletin pakkauksessa olevat valmistajan ohjeet olivat selkeät. Kaavakuva oli riittävän havainnollinen ja sen avulla ruletin eri komponentit löytyivät oikeille paikoille piirilevyllä. Alla olevassa kuvassa kaavakuva piirilevystä sekä sähköpiirustus. Ruletin piirilevy valmistumassa parityöskentelynä.

 Mietimme työtä tehdessämme, että ruletti-työn tekeminen sopisi kuudennen luokan oppilaille. Mikäli ryhmä on taidoiltaan heikko, kannattaa miettiä tarkkaan ottaako tätä työtä vai mieluummin jonkun hieman helpomman, jotta oppilaalla on realistinen mahdollisuus saada työ tehdyksi itse ilman jatkuvaa opettajan ohjausta ja vikaan menneiden komponenttien korjaamista.

Ruletin komponenttien juottaminen jäi meidän ryhmältä  vähän kesken - parin komponentin verran - vaikka mitään viivästyksiä työn tekemisessä ei ollutkaan. Onkin hyvä  oppilaselektroniikkatyötä suunnitellessa ottaa huomioon töiden eriaikainen valmistuminen varautumalla johonkin pieneen itsenäisesti toteutettavaan lisätyöhön.

Olemme tämän harjoittelukertamme perusteella täysin vakuuttuneita siitä, että ainakin osa elektroniikkatöistä koulussa kannattaa tehdä  pari- tai ryhmätyönä. Työ on ensinnäkin huomattavasti helpompi ja nopeampi tehdä yhdessä, ohjeiden lukemisessa ja tulkinnassa on useampia pohtimassa ongelmakohtia  ja lisäksi se tulee edullisemmaksi, kun jokaiselle ei tarvitse ostaa omaa tarvikepakkausta. Uskoisin myös, että pari- tai ryhmätyönä tehdyt elektroniikkatyöt valmistuessaan ovat todennäköisemmin toimivampia, kuin jokaisen yksin tehdyt ja näin säästyy myös ohjaavan opettajan työaikaa.

Elektroniikkatyön integrointi onnistuu hyvin fysiikan sähköjaksoon. Laajemmalti sähköstä ja kytkennöistä on viidennen luokan fysiikan kurssissa, mutta jo kolmannella luokalla on hyvä käydä läpi perusvirtapiiri ennen elektroniikkatyön tekemistä käsitöissä.

 

Kuva valmiista Ruletista. (Sitten kun se on valmis J )

Tätä raporttia tehdessäni seikkailin asian tiimoilta internetissä. Törmäsin  juotoskouluun, minkä linkin  liitän tähän lopuksi tulevia töitä silmällä pitäen: http://www.mattikaki.fi/~w125312/juotoskoulu/.

 

https://docs.google.com/file/d/0B1fD3GSbHgMSQm5SZ01SQXlwaWs/edit